Anskun Enskablogi: Hausjärven Sprint ja muita treenejä!

Hellou! Nyt vihdoin ehti istahtaa hetkeksi alas kirjoittamaan viikon takaiset kuulumiset. Kisakausi saatiin käyntiin Hausjärvellä Team Örthen Yamaha Sprintin merkeissä. Kisareitti paljastui pimeyden alta muutama minuutti ennen lähtöä (hädintuskin), mutta kyllä siellä suunnilleen näki eteenpäin suunnistaa. Ennen kisaa jännitin, että nyt menee kyllä varmaan kädet jumiin kun ei oo pitkään aikaan kisaillut ja niinhän ne kyllä meni. Alun pellon jälkeen metsä meni aikalailla kyydissä roikkuessa, mutta sitä se on. Meni ne varmasti kädet jumiin muillakin :) Ajo parani ja hartialukko helpottui loppua kohden, joka on sentään hyvä asia. Tuloksena C1-luokan seitsemäs sija, ei sitä missä haluaisin olla, mutta kyllähän siihen on tyydyttävä. Realiteetit huomioon ottaen ihan kohtuullinen suoritus ja tästä on suunta ylöspäin! Järjestäjät olivat tehneet hienoa työtä reitin suhteen. Nopeeta baanaa muutamilla kivikkonousuilla, ei voi valittaa. Muutenkin kisan järjestelyt toimi hienosti ja paikan päällä oleva kuulutuskin oli mukava lisä.

Sunnuntaina kisailu jatkui Mäntsälän sarjakisoissa Jussinkorvessa. Sama teema paistoi sielläkin, hartialukko ja kädet aivan poikki. Hyvää harjoitusta kuitenkin taas ja kelloreenihän on se paras treeni. Myös tänään sunnuntaina oltiin Mäntsälän sarjoissa, tällä kertaa Latostenmaan pätkällä. Homma oli taas viikon aikana vähän helpottunut ja sijoituskin nousi mukavasti. Sentään on positiivista nähdä, että viikko viikolta alkaa muistaa, että miten sitä nyt ajetaankaan ja pientä kehitystäkin tapahtuu :)

Ollaan käyty treenaamassa nyt vähän erilaisissa maastoissa, hirveitä eroja lumitilanteen osalta ihan pienen alueen sisällä. Mielenkiintoinen juttu on se, että kun vähän lumenkorkeus kasvaa, niin tuo jalka on alkanut nappailemaan spoorinreunoihin kiinni. Moni on siitä sanonut, että pitää varoa ettei jää puunoksalle kiinni kun sojottaa sen verran jalkaterä vinoon :D Ilmeisesti se nilkka on vieläkin vähän tahdoton, mutta pitää nähdä vaivaa jotta saadaan varpaat menosuuntaan.

Tunnelma on edelleen korkealla ja mahtavaa päästä kunnolla treenaamaan. Ensi viikolla onkin suunta kohti Karkkilaa kisojen merkeissä. Ja järjestäjille hyvä pointti, hienoa että tällä kertaa D-luokka pääsee ajamaan saman verran kuin C-luokat.

Mahtavaa tulevaa viikkoa kaikille, vetoja! (erästä tuttua lainatakseni)

-Ansku