Paljon on kerennyt sattumaan (kirjaimellisesti) tämän pienen radiohiljaisuuden aikana. Niin kuin moni jo varmasti tietääkin, teloin jalkani huolella reilu kuukausi takaperin. Ja vielä niin onnettomalla tavalla kun tutustumiskierrokselle lähtiessä! Kerkesin ajaa tutulla pätkällä reilun 100 metriä lähdöstä, kun tasapaino petti ja valahdin taaksepäin pyörän päällä. Tästä jäi kaasu pohjaan ja siitähän se iloisesti pomppasi metsän puolelle. Itse osuin ensimmäiseen puuhun ja pyörä jatkoi seuraavaan. Siinä makasin muutaman sekunnin hiljaa maassa ja mietin, että eihän mua nyt voinu sattua. Kyllä se totuus nopeesti valkeni kun yritin sieltä kammeta ylöspäin. No ei siinä mitään, porukat oli onneks lähellä ja kuuli kun sieltä maasta huutelin. Apu saatiin yllättävän nopeasti paikalle vaikka keskellä metsää oltiinkin. Kyllä alkoi nopeasti olo helpottumaan kun antoivat jotain hevosten nukutuslääkettä tippaa pitkin! Ambulanssiin kannettaessa jo lauleskelin ja leijuin jossain omissa pilvilinnoissa.
Lopulta jalasta oli siis sääriluu poikki ja pohjeluu myös. Leikkausta jouduin odottelemaan pelkän tipan varassa puolitoista vuorokautta, mutta onneksi ei kauempaa. Kyllä oli taas sellainen kokemus sekin reissu että hohhoh! Muutaman päivän jouduin sairaalassa viettämään ja sitten kotiin lepäilemään. Nyt jalka voi jo paljon paremmin ja liikkuminen on helpottunut huomattavasti! Kohta jos jo kävelemään pääsisi ilman keppejä. Suunta on siis ylöspäin :)
Meidän tiluksilla pidettiin myös naisten EM-valmennusryhmän leiri pari viikkoa sitten. Kouluttajina olivat Kärkkäisen Sanna, Lehtosen Ville ja Emppu. Leiriläisiä oli yhteensä seitsemän naista eli Nelli Elo, Milla Turunen, Iina Turkki, Marita Nyqvist, Jenni Siekkinen, Pauliina Sievänen ja Minna Virtanen. Ja tietty Mami Jäntti valmennuspäällikkönä! Päivän aikana oltiin peltoradalla, extremellä ja lopuksi vielä halukkaat kävivät metsäsafarilla. Ajossa tapahtui tosi hyvää kehitystä päivän aikana ja itse ainakin yllätyin koko ryhmän extremetaidoista! Ihan huikeeta :D Melkein jäi suu auki siinä katsellessa kun porukka kokeili rohkeasti miltei kaikkia esteitä samantien. Ja vielä onnistui niissä! Isot propsit myös Milla Turuselle joka yllätti kaikki ajamalla peltoradalle pohja-ajan ja oli muutenkin tosi hienon näköistä menoa :)
Tässä viime viikkoina olen käynyt mukana haistelemassa pakokaasuja Räyskälän ja Imatran kisoissa. En nyt tiedä voinko sanoa olleeni huollossa, sen verran kankeaa on vielä tämä liikkuminen. Mutta kuitenkin hengessä mukana ja nyt kerrankin pääsee katsomaan muidenkin ajoa eikä aina ole itse samaa aikaa reitillä kisaamassa.
Nyt ollaan parhaillaan matkalla Unkarista kohti Suomea. Lähdettiin "lomareissulle" ja Emppu kävi siellä ajamassa MM-kisan. Siitä ei kyllä jäänyt hirveästi omaisille kerrottavaa, oli sen verran mummoilua että kananmunatkin olisivat pysyneet ehjänä korissa. Tai no, sunnuntaina oli ehkä vähän enemmän yritystä, mutta sitten tuli niin paljon virheitä ja mentiin aikalailla penkkoja pitkin joten eihän se onnistunut silläkään tavalla. Harvapa sitä on MM-kisapätkällä jäänyt aitaan kiinni. Tästä siis jäi Empullekin paljon parannettavaa, mutta olipahan hyvä ja rento lomareissu :) Mä olen itse ottanut tällaisen pelaajavalmentajan aseman ja könötän kepit tanassa radan varrella, kun ei kerran itse ajamaan pääse. Katsotaan kuinka kauan saan vielä jatkaa roolissani ennen kuin menee toiselta puoliskolta hermot jatkuvaan kuittailuun... :D
Unkarissa sai hetken nauttia reilun kolmenkympin helteistä, mutta onhan se aina mukavaa palata Suomen ympärivuotiseen syyssäähän. Hyvää kesänjatkoa kaikille!
-Ansku
Pientä avustusta
Jalan ulkomuoto kotiutuessa sairaalasta
Räyskälän palkintojenjakoa
