Suomaisemia, crossirataa ja virolaisia neitoja

Morjens! Nyt alkaa olee tänkertanen Viron reissu taas lopuillaan. Istuskellaan just laivassa ja katsellaan auringonlaskua perisuomalaisesti buffetin ikkunasta käsin. Tästä ruokailu-hommasta kun on ollut aikasemminkin jo puhetta (kts. matkalla Sixille-blogeja) niin viereisessä pöydässä istuu ranskalainen isoäiti ja lapsenlapsi. Lautaselle hakeutui pitkän kaavan ruokailun aikana pelkkiä kasviksia ja hedelmiä ja semmoinen pikkurillinpään kokoinen pala juustoa ja savukalaa. Anteeks huonot käytöstapani, että olen näin stalkannut naapuripöydän ruokailijoita, mutta näin oman housunnapin kiristäessä (jokainen voi muistella omaa lautasmalliaan buffet-pöydässä ;) ) kateus iski...

Ja takaisin enduroaiheeseen! Eilen käytiin Paikusessa ajamassa paikallisella kisapätkällä, joka onkin jo monille tuttu. Suot tuli ajamalla läpi, paitsi Jaakopilla... Sitä lystiä ei kyllä kestänyt pitkään, nimittäin etujarruletku meni jampista poikki. Olipa tainnut saada kipeetä siinä sunnuntaisessa volttisarjassa (vaikeusaste 10 / frontside ollie). Yamahaan vastaavaa letkua ei ollut tietenkään mukana, vaan jouduttiin laittamaan kotarin letku. Yäk! Saattaa tulla joku virus! Se kuitenkin sopi siihen hyvin. Sittenhän kun jarrua alettiin ilmaamaan, niin sitä pirun kahvaa "hinkutettiin" ees taas puoltoista tuntia! Tuli siinä tutuks tää: "Nyt se on auki ja nyt se on kii!" Ei tulosta. Soitettiin Toivolle ja Paikusen Motoklubilta löytyi apua asiaan. Lopulta saatiin jarrut ilmattua pienen tuskan jälkeen, kiitokset vielä Toivo Nikopensiukselle! Sitten iski laiskuus ja lämmin kesäterassi kutsui, niin ei sitten menty enää ajamaan sinä päivänä.

Tiistai-aamuna muistettiin sitten arjen koittaessa anoa mulle vapaata koulusta (ettei jäis viimetippaan). Eikun hirveellä tarmolla takasin Paikuseen ajamaan ja kyllä oli hianoo! Ensi innostuksessa puolisen tuntia samaa pattisuoraa edestakasin ja sitte pöpelikköön rämpimään. Ja oi niitä luonnon ihmeitä! Hel-ve-tin ISOJA sammakoita!! Ihan meinas alkaa pelottaa! Eikä siinä vielä kaikki. Kaukaa katottuna yks toveri näytti tosi isolta, mutta kun menin lähempää kattomaan, niin ne vetikin kaks päällä..... (Pornosammakoita)

Viron kauniit rossineidot (Merilin ja Johanna) oli pyytäneet mua ajamaan Pärnun lentokentän läheiselle crossiradalle heidän kanssaan. Siellä siis treffit kahdeltatoista. Rata oli kova savipohjainen ja siel oli makeita hyppyreitä! Tällanen vähän tumpelompikin sai pari niistä hypättyä yli :) siellä pari tuntia ajeltiin yhdessä ja otettiin vähän valokuviakin joita voi tässä alhaalla ihastella. Ja hei mahtava ylläri! Tytöt toi tullessaan mulle pokaalin Potsepan kisasta ja vielä kuohispullonkin! En tiennyt että keskeyttämisestäkin saa palkinnon! Juhuu! Tai ehkä se oli vaan päivän komeimmasta pyörän hylkäämisestä. Mahtava Viron reissu taas ja vähän haaveissa vielä tänä vuonna päästä kisoihin tänne. Ja toivottavasti Viron tyttöjä nähdään Suomessakin viivalla :)

Ps. Lämmin sää tais sekottaa mun pään. Puin aamulla epähuomiossa kotaripaidan päälle... Vai johtukohan se siitä jarruletkusta :)

Kuva-arvoitus: mitäköhän tässä tapahtuu...

Kolme neitoa ja yksi poika, kenen nimeä en anteeksi muista!

Johanna Saareke

Merilin Lehe

Ja kotimatka alkaa :)

Posted with Blogsy

Pääsiäinen Virossa

Terveeks! Aurinko paistaa ja kesä tulee! Tänään vetästiin CC-kisat Pärnussa Potsepan hiekkalaarissa. Väkeä oli taas reilusti paikalla ja tietenki paljon myös suomalaisia. Suurin osa reitistä oli tosi pehmeetä hiekkaa, mutta takalenkillä oli pieni metsäosuuskin meille enskapenoille. Ja olihan siellä pikkunen mäkikin, jonka ilmeisesti ois saanu kiertää minkä kuulinkin vasta jälkeenpäin. No eipä siinä, kaikki ajetaan mitä reitillä on. Se nyt koitukin tänään vähän kohtaloksi, mutta siitä hetken päästä lisää.

Tällä kertaa isukkini Jaska pääsi taas mukaan viivalle, ekaa kertaa kisoissa Sixin jälkeen. Lähdettiin taas kahdessa osassa, kovemmat ensin ja me muut perässä. Jaskakin pääs oikeen veteraaneissa sinne kovempien kuskien lähtöön. Ja uskokaa jos haluatte, mut se otti lähdön! Mitä en ois kyllä ikinä uskonu, tai en oikeestaan uskonut että se kerkee koko lähtöön, koska siinä vaiheessa ku toiset istu pyörän päällä kypärä ja lasit päässä ja lämmitti koneita, niin meidän Jaakko se päätti vielä lähteä kuselle keskelle hiekkakenttää ja riisu vielä kypäränkin ku hiki tuli... Vaatteetki kuulemma kiristi pitkän ajotauon ja sairasloman jäljiltä. Syytti kyllä pesukonetta, että olivat kutistuneet siellä. Ja vielä viime hetkellä ennen lähtöä joku kävi pelastamassa sammakon keskeltä lähtösuoraa.

Mäkin pääsin liikkeelle, en tosin niin hienosti kun viime kerralla mut kympin paikkeilla kumminki. Kolmisen kierrosta menikin tosi hyvin ja ajo tuntu helpolta, ihme kyllä siellä pehmeessä hiekassa, joka ei oo mulle kovin helppoo. Neljännellä kierroksella sitte tulikin pikku ropleema... Nummelan Anu oli just mennyt musta ohi ja lähin kauheella tarmolla sen perään, mut niinpä sitte sähläsin siinä mäessä oikein kunnolla. Hain jo kerran uudet vauhdit, mut sitte lipes pyörä pystyyn yhdestä kivestä ja tuli vielä joku nätti kytkinpommikin siihen niin johan lens hienosti... Pyörä pyöri ihan ku elokuvissa monta volttia etukautta ympäri rinteen alas johonki rotkoon ja jäi sinne pohjalle sellaseen kätevään polkupyöränkorjaus-asentoon eli renkaat kohti taivasta. Mä olin onnekseni muuttunu matkustajaks eli hylänny pyörän jo siinä kohtaa kun pyörä otti pitoja ja nökötin siinä sitte keskellä mäkeä. Ensin kaikki kotimaiset kirosanat ja sitte eikun juosten pyörän perään. Kuinka ollakkaan, tanko ihan solmussa ja kahvat sojotti minne sattuu. Onneks iskä sattu ajamaan just ohi ja huomas mun onneks iloisen väriset ajovarusteet. Se tuli vähän runnomaan tankoa oikoseks, mut eipä se paljoo siitä suoristunu. Siitä sitte ajelin huoltoon, jossa pienellä virolaistyökalu-avustuksella yritin saada vähän tilannetta pelastettua, missä yhteydessä sain kesäiset bensapesutkin. Kierroksen yritin vielä ajaa, mutta keula mutkalla siinä pehmeessä hiekassa kyntäminen oli aika mahdotonta. Mopo kulki vinossa kun ajokoira. Tulin sitte pois...

Otti kyllä aikas paljon pattiin. Olis ollut tosi kiva ajaa kisa läpi ja saada sijotus. No, tuleehan niitä uusia kisoja. Sää kuitenkin suosi ja ajaminen oli siihen asti tosi hauskaa! Jaska körötteli tasasesti maaliin ja oli ihan tyytyväinen, ettei polvi vaivannut. Huomenna ja tiistaina vielä reenaamaan täällä Viron maalla, tosin huomisaamu kyllä alkaa ensin remontin merkeissä... Nyt on kyllä jo mieli vähän parempi, oon saanu lohdutuspalkinnoks jo pizzaa ja jätskiä :) Nyt kulkee! Tässä vielä naisten tuloksia: Nummelan Anu voitti, Johanna Saareke toinen ja Merilin Lehe kolmas.

Eilen käytiin myös Mulgikrossia katsomassa Viljandissa, oli makeet kekkerit sielläkin! Aikamoinen kansantapahtuma on kyllä se motocross-kilpailu ja paljon oli suomalaisia sielläkin. Täällä nää on kyllä ihan hämmästyttäviä tilaisuuksia kaikkine oheispalveluineen ja väkimäärineen. Rokki soi ja kalja virtaa! (Tosin minähän en sitä juo!) :D. Vähän meinas leuat loksahtaa auki, kun 65cc kärki hyppii kaikki hyppyrit yli ja linkuttelee vielä matkalla... Kovaa touhua!

Homma jatkuu sitten Parolassa parin viikon päästä. See you there!

 

Posted with Blogsy

Viron viikonloppu

Tere! Viikonloppu Virossa alkaa olla lopuillaan. Perjantai-iltana tultiin laivalla yli (taas viimesenä laivaan), se alkaa olla jo meidän porukan erikoisosaamista! Mutta ME sentään ehittiin laivaan, villi huhu kertoo että kaikki eivät ehtineet... Lauantaina käytiin Kosessa ajamassa rossiradalla. Oli ihan hieno rata, paikotellen kivinen mut kyllä siellä ajeli. Ainakaan ei ollut ruuhkaa radalla, meidän lisäks tais olla kolme kuskia samaan aikaan. Ja kympillä kaks, ihan käypänen hinta. Illalla ajeltiin kattomaan seuraavan päivän kisarataa Vilaskissa. Laiskana katottiin niin vähän, että taidettiin nähdä se ainoo ei-niin-pehmeä osuus radasta. No hyvä näin, muuten olisin ihmetellyt koko illan että kuinka siitä selvitään. Ja siitä Otepään hiihtoparatiisiin yöks. Kerroin sujuvasti englanniks oikeesti sujuvaa englantia puhuneelle respan sedälle, joka kysy että mitä aiotte tehdä täällä, että menen crosscountry-kisoihin... Tajusin vasta jälkeenpäin, että perhana, sehän tarkottaa maastohiihtoa. Missäköhän se aatteli mun hiihtävän, nimittäin ei täällä kyllä lunta ole. Mun paidassa luki kyllä Yamaha, mut onhan niitä perämoottoreitakin niin ehkä se aatteli vesihiihtoa...

Kosessa radalla. Kuten näkyy, ei suurta ruuhkaa.

Sunnuntaina siis CC-kisoihin Vilaskiin. Tällä kertaa oli oikein naistenluokkakin, missä mukana muutama kuskikin. Jo lähtökarsinasta viivalle ajettaessa pölypilvi oli aikas mahtava. Lähtö tapahtui taas kahdessa osassa, vetomiehet ensin ja muut pari minuuttia perään. Jos jos ette siitä jo arvanneet, minä en ollut siinä vetomiesten lähdössä... Mutta ekassa rivissä omassani kuitenkin. Lähtöviivalla jutustelin jo virolaisen kilpasiskon kanssa, joka kertoi että takaosa reitistä on TOSI pehmeää. Ja juuri ennen kisaa myös kuulin, että siellä on vielä joku jäinen takasuora. Noh, eipä siinä hirveesti paniikkia kerennyt perustaa, pari mielikuvaa kyllä kävi jo mielessä. Lähtö koitti... Ja arvatkaa mitä?! Otin HOLET!! Ekan mutkan jälkeen kyllä totuus jo paljastui. Sieltähän sitä pyörää sitte alko syöttää ohi. No ei mitään, ekan kiekan ajoin naisissa ensimmäisenä, mutta sitten Nummelan Anu tuli ohi. Pari kertaa kisan aikana kävi kyllä mielessä, että voi hohhoh, olikohan tää varmasti sitä miten halusin sunnuntaipäiväni viettää. Muutamaan otteeseen laitoin vaan kaasun pohjaan ja toivoin hiljaa mielessäni ettei ratsu heitä mua selästä... Kerran kyllä muksahdin sisämutkaan, mutta pyörä ylös ja matka jatkuu. Taisin siinä sivussa vähän älähtää/kiroilla, jota paikalliset tais luulla avunpyynnöks ja lähtivät jo juoksemaan mua kohti. Täytyy kyllä sanoa, etten oo varsinainen pehmeen hiekan spesialisti... Täytyy kyllä harkita josko sais joltain kokeneemmalta muutaman arvokkaan vinkin asiaan. Tähän asti se pehmee hiekka on useammin tarkottanu mulle aurinkotuolia ja bikineitä...

Muttei haittaa! Oli tosi hauskaa! Eikun harjottelemaan lisää, ja hei, olinhan sentään naistenluokan toinen! Enkä ees mitenkään koko kisassa ihan viimesiä. Kotiin siis tuliaisena pokaali ja vähän muitakin tarvikkeita. Hyvä minä! Ja niistä tarvikkeista... Oikein kaksi isoa muovikassillista kaikenlaista hyödyllistä tavaraa tuli, kuten löylykauha, kaks autolaturia, pikeepaita, buffi, spagettia, neljä pussillista erilaisia taikinapohjia (pizza, pannukakku, torttu jne.). Haluiskohan joku tulla mun kanssa illalliselle? Tostahan se jo syntyis ja saunaankin näköjään pääsis kun uus kauhakin tuli. Voisin pukea sen Valvoline-pikeepaidan ja buffin ja tarkemmin ajateltuna niitten lisäks kyllä jotain muutakin...

Lähtöfiiliksiä

After-race look

Jostain syystä tällä kuvalla äiti halus lähettää kaverillensa terveisiä...

Ja ne palkinnot :)

 

Posted with Blogsy

Päitsiä ja kesäkauden avajaisia

Moroo! Pari päivää tarvittiin näköjään Päitsistä toipumiseen ennen kun pääsin tietokoneen äärelle ja olin kuitenki sentään vaan huollossa. Tosiaan lätäkkö tuli siis kierrettyä huoltoautolla, välillä vähän vauhdikkaastikin (ainakin kanssakilpailijoiden huoltoautojen mielestä...:) Noh, sattuuhan sitä ja mitäpä ei kuskin hyvinvoinnin eteen tekisi. Oltiin siis toisena huoltona Latostenmaan Teemulle, joka kilpaili U20-luokassa. Teemu ajeli tasasen varmasti maaliin asti ja luokassaan kuudenneksi. Go Teukka! Hyvin meni :) Pienet pannuleissonit tais tulla Petäjäveden suunnalla, mutta mies ehjänä ja pyörä pienen pienellä kursimisella kasassa. Sää suosi huoltoa ja varmaan kisailijoitakin. Ainakin poskilla tuntu olevan vähäinen Päitsi-rusketus, eikä ees lähteny suihkussa! Välillä oli mielessä pistää aurinkotuoli tien varteen ja hankkia tilanteeseen sopivia virvokkeita, mut eihän nyt sellaseen ollut aikaa... Tosi kiva viikonloppu oli! Tää oli nyt sitten toinen kerta peräkkäin kun Päijännettä huoltoautossa kiersin, ens vuonna sitten ite rämpimään! Tai niin ainakin mietin, eihän nyt tietenkään hyvä keli voi monena vuonna peräkkäin sattua...

Teemu matkalla katsastukseen

Vähän sitä luntaki löyty!

Haalarit tänne!!

 

Äiti harrasti vähän vedonlyöntiäkin matkan varrella... Ja hävisi.

Haalarikomppania matkalla kohti maalia

Maalissa :)

Tänään päätin avata ns. kesäkauden ja väänsin kesäkumit alle. Ja lähdin sit kesäiselle Hyvinkään radalle, joka ei sitten ollutkaan niin kesäinen... Taisin aiheuttaa takatalven tällä renkaanvaihdolla ja Hyvinkäällä pyryttikin sitten sakeasti lunta, räntää ja rakeita. Rata oli kyllä tosi hienossa kunnossa, ei mitään valitettavaa. No worries! Nyt eikun reenaamaan ja ehkä sit viikonloppuna koittamaan Viroon CC-kisoja.

 

Ratiritiralla tuli talvi halla...