maanantai 12. toukokuuta 2014

Rossikisat Lappeenrannassa

Terveeks! Viikonloppuna ajeltiin naisvoimin motocrossia Lappeenrannassa. Olihan siellä toki muitaki luokkia, mutta naiset ensin vaikka heikoille jäille, eiks se niin menny? Perjantai-iltana käytiin kattomassa Hannojen ja Maritan kanssa "pätkä" läpi, niin kuin enskapenasti asian ilmaisin. Niin oli nätti ja silee hietikko, että jo houkutteli ajamaan. Yöksi mentiin Lappeenrannan keskustaan hotelliin (porukat hifisteli eikä suostunu nukkumaan autossa). Ei meistä siis vissiin kunnon rossareita taida tulla vieläkään. Koiratkin kun unohtu kotiin ja tosi monilla tuntu olevan puudelit mukana. Hotellin löytäminen tuotti pieniä vaikeuksia kun tuntu että koko Lappeenrannan keskusta on remontissa. Erikoisvaikeuksia tuotti toi jätti-sprintterin parkkeeraaminen, kun ei mahduttu parkkihalliin. Siinä sitten vähän aikaa ajeltiin p-rallia korttelia ympäri ja jonkun pankin eteen se rotisko loppujen lopuks tuikattiin. "Hyvät" yöunet ja aamulla aikasin pelipaikalle. Jouduin yöks lisävuoteeseen porukoitten kanssa ja onneks KUKAAN ei kuorsannu.... Taas muistin, että miks en nuku niitten kanssa enää samassa huoneessa. Ensi kerralla viisaampana!

Aamulla sitten ohjaajakokoukseen, harjotuksiin ja aika-ajoihin ja kaikkeen sellaseen hianoon mitä rossikisoissa on. Ton kaiken jälkeen sitten odottamaan, mikä olikin se pitkäveteisin osuus päivässä. No onneks siellä oli muiden etevien kuskien ajoa ihmeteltäväks. Eka erä: Ihan hyvä lähtö tuli (enkä ees narahtanu puomiin kiinni) mutta ekassa mutkassa kokolailla sanan mukasesti törmäsin kasaan, johon kolme kuljettajaa nenän edestä kellahti. "Pakkivaihde" päälle ja melkein viimesenä reitille. Ja siinähän se erä ajeltiin. En ollut viimenen, mutta en kyllä kolistellut kärkisijojakaan. Nyqvistin Marita vei sen erän ja Kärkkäisen Sanna toinen. Jotenkin siinä suuresti ärsyyntyneenä pienien kiroilujen kera odottamaan toista erää. Odotusaikaa jäi sen verran, että siinä toisten lähtöjä katsellessa kerkes vähän pulssi ja hermo tasaantumaan. Ja siis riisuu, pukee, riisuu, pukee ja nyt siis pukee. Toiseen erään ihan ok lähtö taas, mut en uskaltanu oikeen tunkea sinne ekaan kurviin tarpeeks röyhkeesti. Ja tää erä menikin sitten odotellessa, etteikö jo vois tulla se kahen kierroksen taulu. Sitkeesti ajoin loppuun asti, mut käsiin sattu ihan s**tanasti. Meni vaan niin tukkoon, et meni kaikki muukin jo sekasin. Itku kurkussa tultiin kumminkin ruutulipulle asti. Tämän erän vei Sanna, kakkosena Marita ja kolmosena Mertsalmen Hanna. Kokonaistuloksissa toinen erä vaikutti enemmän ja totaalin vei siis Sanna, Maritan ollessa toinen ja Hannan kolmas. Mä olin kymmenes ja palkinnonkin olisin kuulema saanut, mutta oltiin jo keretty lähteä iloiseen illanviettoon :D Ei siis ihan huonosti, olihan meitä neitoja 16 viivalla, mutta en kyllä ollut tyytyväinen. Nyt ei kun harjottelemaan ja keksimään jotain helpotusta ja kuntokuuria käpälille! Ja erityisesti on pakko mainita, että on se kisa mikä tahansa Virossa tai Suomessa, niin aina kun luulen päässeeni karkuun, niin sitte se Nummelan Anu tulee ohi! :D Noo kyllä se kivaa oli kuitenki. Ja hei tulihan taas motivaatiota harjotella lisää!

Seuraava koitos taitaa tapahtua huoltomiehenä/naisena ja taas varmaan naapurimaan kamaralla. Ehkä keksin sieltä jotain hauskoja huomioita suomikuskien edesottamuksista. Aurinkoista kevätmieltä kaikille! (Ps. Huomiseks on luvattu kyllä rankkasadetta mut eiköhän tää tästä)

Antsku

 

Group photo! Tai ainaki osa groupista.

 

 

Eka erä, kaaaatuuuuu.....

Hanna Mertsalmi

Määää :)

Keuliiiiii

 

Jutta Lukkari

 
Kovaa kisaa by Sanna & Marita

Marita Nyqvist

Jenni Siekkinen

Julia Mattila

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Tunnelmia Parolasta

Mooi! Vähän on blogisti myöhässä, kuten tapoihin taitaa muutenkin kuulua... Jokohan lienee kevätväsymystä ilmassa. Ja nythän ne vasta ne kisat alkaa! Viikonloppu tuli vietettyä Parolannummella. Lauantaina aamulla ajettiin naisten ja nuorten lähtö. Viivalla oli peräti parikymmentä leidiä, mikä taisi olla ennätys.

Ilmassahan oli tietenkin suurta urheilujuhlan tuntua, toisilla... Mullakin kyllä siihen asti, kunnes pyörä piti potkasta käyntiin lähtökarsinassa. Aina varma Yamaha teki mulle oharit! Eipä sitten lähtenytkään käyntiin... TULPPA MENI! Siinä sitten pikanen tulpanvaihto, kiitos isukille ja Jäntin Ollille kenen "käsilaukusta" se tulppa löytyi! Meinas vähän pumppu hakata ja vielä lähtöviivallakin kädet tärisi ihan vaan siitä ihmetyksestä, että kerkesinpä kumminkin. Kisa meni ihan ok, vähän meinas vaan käpälät puutua. Etukäteen olin miettiny, että olis hienoo ajaa kympin sakkiin, kun oli niin paljon naisia. Sit kun olin yheksäs niin en ollu kuitenkaa tyytyväinen! Lauantaina sit vielä ohjelmassa loppujenkin lähtöjen katteleminen ja huollossa oleminen. Iskäkin kävi kokeilemassa ajamista pari kierrosta, mutta niin se loppu laulu kotaristakin. Päivän sana tais olla tulppa, koska se siitä kotaristakin tais mennä? Tosin alkuperästä vikaa ei oo vieläkään selvinnyt, sellasia ne kotarit on ;)



 
                                                              Freesinä kisan jälkeen


                                                                   B-luokan lähtö


                                                     A-luokan + veteraanien lähtö


Sunnuntaina uudestaan harrastelija-lähtöön. Tuli aika hyvä lähtö, mut joku rontti kilkkas kylkeen... Pienin rodeomaisin show-elkein eteenpäin, mutta pystyssä pysyttiin. Jäi kokolailla hyvä fiilis, jaksoin ajaa kaks tuntia kunnialla maaliin enkä ollut edes viimenen (81/124). Mitä tästä opimme: vähän kuntoa kasvattamaan, ettei mee ihan velttona paria vikaa kierrosta :) Ja mitäs muuta opin... Juomarepusta juominen on vaikeeta, koska meinaan tukehtua samaan aikaan kun happea ei saa. Joku viisaampi sanoi, että "nenä"... Mutku siel on hiekkaa!! Ekan kerran ajoin repäreittenkin kanssa, enkä osannu sitäkään ottaa pois. Hyvin meni siis! Blondi oppii hitaasti mutta varmasti.

 

Maanantaina oli ansaittu lepopäivä ja tiistaina käväsin kurvailemassa pari erää Tuusulan Moottorikerhon sarjacrosseissa. On se hauskaa toi ajaminen! Lauantaina sitten Lappeenrantaan motorossikisoihin räpeltämään. Siellä sitä suosikkimateriaalia riittää, pehmeetä hiekkaa... Noo sinne sekaan vaan!





                     Pientä tuuletusta.. Meinasin kerran nostaa erän aikana housuja kun olivat pudota!