Matkalla Viroon enskakisoihin ja hauskaa vappua!

Tere! Hauskaa Vappuva!! :) Taas ollaan matkalla kohti Vironmaata kisareissulle! Viikonloppuna ajetaan kaksipäiväinen endurokisa Vörtsjärvellä Tarton lähellä. Perjantaina olis ollut tarjolla kolmaskin kisapäivä eli prologi/extreme Tarton keskustassa, mutta en mää arvannu sinne lähteä viihdyttään yleisöä! Ois voinu mennä telinevoimisteluks meikäläisen osalta... Siinä olis pukki, rekki ja nauha ja nekin sekasin.

 

Tartossa on satanut tiettävästi ihan kiitettävästi (a'la Esteri) vettä, joten jonkun sortin mutapainia ja slippery when wet- meininkiä lienee ohjelmassa. Meitä suomalaisia onkin siellä ihan mukavasti, vanha päitsikettu Laaksosen Markokin on höynäytetty mukaan. SE-teamikin on hyvin edustettuna, Teikarin Kimi, Mellinin Miko ja mä. Että tyttöporukalla mennään ;D niin kun vappuna pitääkin! Jaakoppi on tietty kans mukana ja Jarkkolan Tommi. Emppu joutus huoltomiehen hommiin, kun livautti olkapäänsä sijoiltaan meidän extreme-testillä. Aika paska juttu, vähän tulee sille taukoa taas. Paljon on muutakin suomiporukkaa, kenen kanssa on ennenkin Viron kisoja vedetty.

 

Tosin täähän on nyt siis eka kerta kun mä ajan endurokisan Virossa. CC-kisoja oon ajanut, mutta nää enskat on vielä testaamatta. Vähän jänskättää että minkälaisia piruetteja teen extremetestillä ja minkälaiseen ojaan tai suohon jään nököttämään siirtymällä. Elävä legenda kertoo, että joku on joskus jäänyt johonkin valtaojaan eikä pyörä enää lähtenyt käyntiin puhumattakaan siitä, että joku myös eksyi suolle. Tarina ei varsinaisesti kerro että mistä se tosin johtui... Mutta kaikki on plussaa, kyllä tämä tästä.

 

Huomenna kannustamaan niitä muutamia suomalaisia, ketkä uskaltautuu prologille! Lauantaina sitten tarmolla radalle. Kertoilen sitten kisan jälkeen lisää, että onko mut jo löydetty sieltä ojasta.

 

Terkuin Ansku <3

Ja tässä muutama maltillinen tunnelmakuva laivalta by iPad-kamera!

Klara Vappen!

 

Jaakko osti liput... Nimi Eemil tais olla sille liian ruotsalainen näin vapputunnelmiin... Skål på den saken!

 

Posted with Blogsy

Italian EM-kisaviikonloppu ja Parolan CC

Helloups! Tässä välissä on keretty ajamaan jo Italian EM ja Parolan CrossCountry. Lyhyesti sanottuna: Italian EM lauantai ok, sunnuntai ei ihan... Ja Parola päin p*rsettä. Ja ehkä nyt vaikka vähän yksityiskohtia.

Italiassa sää suosi koko viikonlopun. Näin suomalaisittain ihanan lämmintä ja aurinkoista. Lauantaina mun tavoite ehdottomasti täyttyi, se oli nimittäin päästä ongelmitta ensimmäiselle pätkälle. Lauantai tuli porskuteltua läpi tasaisesti, ei tuloksellisesti mitään ilotulitusta mutta mulle se riitti, että pääsin maaliin asti. Päivä ei kuitenkaan ihan ilman ohjelmaa sujunut, kun hupsahdin ensimmäisellä kierroksella sellasta rotkonreunaa vähän alaspäin. Onneksi olin just avustanut yhden ruotsalaistytön ylös samanlaisesta tilanteesta, joten sain itsekin apua ja pääsin jatkamaan matkaa. Päivä oli mulle aikas jännä kuitenkin ja onneksi oli Joona mua potkimassa eteenpäin :) Sunnuntaina homma ei onnistunutkaan niin hyvin, kun uudella siirtymän lisälenkillä luiskahdin lehtien peittämästä liukkaasta alamäestä sivuun ja luisuin jotakin vuorenreunaa pitkin alas, enkä päässytkään sieltä enää omin voimin pois. Tarvittiin neljä järjestäjää plus minä nyhtämään pyörä takaisin reitille. Ja siinä vaiheessa olikin aikaa tuhraantunut niin paljon, että myöhäraja oli tullut täyteen. Kyllä vähän otti pattiin näin nätisti sanottuna. Kiteytettynä vielä: Ihan mielettömiä maisemia siirtymillä! Villihevosia, aaseja, lehmiä, lampaita, vuohia, koiria, kissoja, paimen, lunta, rotkoja, sisiliskoja, talojen takapihoja, kapeita polkuja ja melkein kolhaistu Fiat Pandan keula... En usko, että mitään noista olisin tullut nähneeksi kotomaan enskakisoissa. Ehkä sitä osaamista ja taitoa ei vielä riittävästi ole, mutta tulipahan kokemusta roppakaupalla ja hinku on lähteä koittamaan uudestaan. Ehkä mä vielä jonain päivänä opin :) Muiden suomalaisten tuloksia kaikki on varmaan jo medioista lukenutkin, oli onnistumisia ja varmaan pettymyksiä ja loukkaantumisiakin. Jennikin kävi lauantaina kurkkaamassa rotkoon ja Jaakoppi otti ensimmäisen selfiensä vuoren päällä siirtymällä. Koko lauantain Emppu teki rengashommia ja sunnuntaina päivän päätteeksi kilahti vaihdeloota ja ajeli sitten vitosella maaliin... Kaikkinensa tosi kiva ja runsaslukuinen suomiporukka oli kasassa. Toivottavasti on yhtä mittava orkesteri Kroatiassakin.

Ja sitten Parolaan... Ja sieltä kotiin! Se siitä :D no ei vaan. Lähtö olikin ainoo mikä siinä kisassa mulla onnistui. Ekassa mutkassa olin naisista ekana ja se olikin sitten aika lyhytaikainen ilo. Kolmannen mutkan jälkeen pyllähdin johonkin hidastemonttuun ja keräilinkin itseäni ja pyörääni sieltä sen verran kauan, että viimeisenä reitille... Siihen sitten päälle kuusi kaatumista ja yleistä sekoilua ja todella huonoa ajoa, joten lopputulos oli aika selvä. Ja vielä Empusta sen verran, että se teki voltin kerien, kumautti päänsä ja sitten vilisi sen verran silmissä, että puut alkoi tulemaan vähän liian lujaa päin. Ja eihän me ehditty edes kotiin asti ennen kuin kuultiin, että Teemukin kerkesi vielä polvensa satuttaa.

Semmosta nyt tällä kertaa. Ensi viikonloppuna olis ollut rossikisat Vantaalla, mutta mää jätän ne välistä ja ajelen mantsaa nytte! Koitan reenaa kovasti ja pitkään :) Seuraavat kisat olis Virossa Vörtsjärvellä reilun viikon päästä. Kattellaan sitte mitä kaikkea oonkaan siellä extremellä ja suosiirtymillä saanutkaan aikaseks!

Ansku #914

Crossitestiin tutustumassa

Empun kuuluisia rengashommia

Vuohilauma

Reitin varrella vastaan tullutta...

 

Minä ja pari muuta aasia!

 

Lähtökorokkeelta

 

Crossitestiltä (© Jani Hovi)

 

(© Jani Hovi)

Palkintojenjakoyleisöä... Kiva hymy.

Hyvä Sanna!

Mersusta meni takajousikin poikki

Parolan lähtöviivalta

Mää ja pari muuta

Enduroa ja kommelluksia Italiassa!

Nonii! Paljon on tapahtunut torstain jälkeen! Pistetään pienellä pikakelauksella sieltä tähän päivään. Perjantaina plutailtiin pitkin makeita puronpohjia, joissa vaikeusastetta riitti välillä enemmän ja välillä vähemmän. Suomessa jos tollasta mentäis niin varmasti olis jo joku ekoihminen kieltämässä vesistöleikit. Iltapäivällä päästiin vielä extremelle, joka kyllä lievästi ujostutti mua, en millään ois meinannu uskaltaa niitä tukkeja hypellä. Jenni vetäs hienosti tukkeja niin ku äijät! Se ajaa nyt kyllä tosi hyvin ja on hienossa vireessä. Mää sitten porskuttelen perässä :) ei auta kun huumorilla mennä! Tässä odottelen jotain suurta rohkaistumista, ehkä rohkaisuryyppy auttais? Tai pari. Tai kolme :) Kivasti saatiin vielä perjantai-iltana lisäporukkaa mukaan, kun Kärkkäisen Sanna ja Jämpsän pojat olivat tulleet non-stoppina Tallinna-Perugia kuskia lennossa vaihtaen. Lauantaina mentiin vähän kauemmas leiripaikasta ajamaan peltopätkää ja puronpohja löytys sieltäkin. Hiano paikka taas. Vikalla kellotuskierroksella mulla lähti vähän pelit alta ja luiskahdin aitatolppaa päin. Siitä seurauksena komee musta muhkura polvessa. Eipä siinä mitään, homma jatkui taas maanantaina.

Lauantai-iltana vähän oli taas epäonnea matkassa. Kauppakeskuksen pankkiautomaatti pimeni ja söi Zaskan pankkikortin. Servizio paikalle olis saatu vasta tiistaina, joten kortti mykäksi. Onneksi ei ollut ainokainen kortti. Sunnuntaina vapaapäivä ja vähän lisää epäonnea. Saatiin kämpän lämmityksen termostaatti pimeeksi ja siihenkin siis servizio vasta tiistaina. Eikun takapihalta omenapuun oksia ja puuhella lämpeämään! Siinä sitä sitten pyykättyä vaatevuorta kuivateltiin hellan kupeessa. Ajosaappaatkin lämmitteli ensin hellan päällä, mutta sitten kuminkärtsä oli sen verran tainnuttava että oli tyydyttävä hitaampaan kuivatteluun.

Maanantaina taas ajamaan. Päästiin sellaseen johonki entiseen kivilouhokseen, jonka jälkeen vielä vähän vuoristosafarille. Oli ihan hemmetin kylmä päivä, ihan piti pistää pitkät kalsarit niin kuin kotosuomessa. Missä on lämmin Italian kevätaurinko?!? Sniff. Siitä sitten karautettiin suoraan kisapaikalle Rietiin. Matkalla ois ollu kiljuva nälkäkin mut mikään ei meinannu olla auki ja mukana oli vaan patonki jolla olis voinu kalauttaa jonku hengiltä. Pieniä mutkia matkassa niin kun olis voinut tältä porukalta odottaakin. Majapaikalle saavuttaessa ei ketään missään ja kaikki pimeenä. Siinä sitten soiteltiin ympäriinsä a'la italian english, mutta lopulta saatiin jonkun sortin Italian-versio Serranon perheestä paikalle ja homma alkoi luistaa... Melkein. Just kun saatiin kamat paikoilleen, lasi kouraan ja huokaistiin, niin räks. Sähköt meni koko talosta. Ja taas soitellaan, tunti venaillaan ja lopulta samat Serranot paikalle ja vastoin meidän ennakko-odotuksia ongelma ratkesi. Meidän sähkömies ja hänen apurinsa olivat löytäneet pääkeskuksen, mutta se tais olla väärä versio tai naapurin. By the way! Meidän naapuri on fransiskaanimunkki-luostari, eipä niillä taida sähköä ollakaan...

Tänään kierreltiin katsomassa paddock, pari enskatestiä ja yks rossipätkä. Tosin ihan oikeesti ei vielä pätkiä päästy kävelemään läpi kun merkkaus oli vielä aika vajavaista, mutta toivon mukaan jo huomenna pääsisi marssimaan. Aikas hulppea korkeusero oli kummankin enskatestin lähdön ja maalin välillä, katotaan mitä sieltä paljastuu kun lähdetään kävelemään.

Lämpimiä päiviä odotellessa!

Ansku :)

Varasteleva varikkokoira. Se onneton anasti mun lenkkarit yhtenä päivänä.

Pientä lisäapua... :) herralla tukeva ote takareidestä!

Jaakoppi turvallaan. Mitähän se näki siellä puunjuurella...

Emppukin potkii vähän lisävauhtia!

Koko porukka

Kutsumaton vieras löytyi sängystä!

Tunnelmia kivilouhokselta

 

 

Ei se aina onnistu muiltakaan! :D

Astrid Lindgrenin maailmassa oltiin Novemberkåsanilla, mutta Pepin heppa on näköjään eksynyt Rietiin!

 

Posted with Blogsy

Vihdoin ajamassa Italiassa!

Ciao! Nyt siis ollaankin jo Italiassa täällä Perugian lähistöllä Moottoriliiton leirillä. Viimisen blogin jälkeen tapahtunutta: Itävallan ilta oli päättyä ankeasti kun seikkailtiin ympäri vuoria ja etsittiin majapaikkaa, joka lopulta olikin ihan moottoritien varressa. Kiitos navigaattori... Seuraavana päivänä Italian puolelle, jossa poliisi taas löysi meidät... Ei oltu ihan tunnistettu liikennemerkkiä, jossa kerrottiin ettei peräkärryä vetävät saa ohittaa motarilla. Tai näin ainakin oltiin ymmärtävinämme Italian poliisin puheesta. Niin kauan oli käsi ojossa kunnes 88 euroa oltiin laskettu kouraan. Siitä syyhkästiin hätäsesti Venetsiaan pikaselle venekierrokselle ja pakolliselle San Marcon aukiolle ja kalliille pizzalle. Pizzan meinas tosin anastaa maailman suurin lokki, josta yritin ottaa kuvan. Seurauksena kaadoin melkein pöydän ja vähintäänkin ruokajuomat ja siinä metelissä lokkikin pakeni. Ensi kerralla parempi onni.

Siitä matka jatkui Bolognan lähistölle Castel San Pietron crossiradalle, jossa vihdoin päästiin ajamaan. Isoja oli korkeuserot radalla, mutta hieno kuitenkin! Tuuli oli niin kova, että hyppyreissä jänskätti josko lennähtää pusikkoon. Meiän kuvaaja alias äiti oli pyörähtää myös rinteen alas ihan tuulivoimalla.

Siitä sitten majapaikkaan Ravennan lähistölle. Se rantakylä oli kyllä kulta-aikansa kokenut jossain 80-luvun alulla, kuten meidän kämppäkin. Suihkussa käynti oli aika jännä kokemus, yksi desi minuutissa... Kaasunhaju oli sen verran tymäkkä (vedenlämmitin kaasulla), että siinä rupes suihkuverhon keltaset kasariankat sukeltelemaan silmissä. Seuraavana päivänä käytiin vähäsen shoppailemassa sekä rantsussa kävelemässä ja sitten Faenzan radalla ajamassa. Iiiihhana rata! Mun mielestä :) ja tosi lämmin päivä! Siihen vielä hyvä italialainen pasta ja shoppailun tuloksena löydetty jättisuklaamuna niin aijai, ei yhtään haitannu kämpän kasaritunnelma.

Tänään torstaina siis ajeltiin parisen tuntia Riminin seutuvilta Perugian lähistölle, missä kivan maatilan ympäristössä on hulppeita enduropolkuja, extremeä ja kaikennäköstä puronpohjaa! Päästiin siis jo ajamaan tänään sinnekkin. Tosi hyvä fiilis oli ajella hyvässä kelissä ja makeilla reiteillä! Huomenna sitten enempi vielä leiritouhuihin mukaan, suomikuskeja olikin jo ihan hyvä kourallinen paikalla.

Terkkuja sinne Suomeen, täällä paistaa aurinko ja valtakunnassa on kaikki hyvin!

Ansku :)

Alppimaisemaa!

Suklaaholistille suklaakauppa!

Venetsia-maisemaa

Castel San Pietron rata

Onnellinen kuski!

Rantaleijonat!

Faenzan radalta

Toi on MUN! Hyvää tulevaa pääsiäistä :)

Varikkotunnelmia tältä päivältä!

 

Posted with Blogsy