Reissu oli mahtava ja ajoa ja kokemuksia kertyi roppakaupalla. Enpähän oo ennen ajanu crossiradalla, jossa mietin, että pääsenköhän mä ton mäen ylös tai viereisen alas. Ja vielä ois pitäny alamäkeenki uskaltaa hypätä... Välillä oli kyllä vauhti niin hiljasta, että ois munakorikin pysyny lokarin päällä ehjänä. Mutta olipahan henkeesalpaavat maisemat ja niitäkin ehti kattella kun ei pitänyt liikaa kiirettä. Samaisessa paikassa oli myös hyvä mäkiharkka, mikä tosin meinas tuottaa pienehköä päänvaivaa mulle ja onneks vähän muillekkin. Hiki tuli ja hirvitti, mut kivaa oli silti. Ja vetomiehet kyllä kävi näyttämässä, että hyvinhän se mäki tulee ylös munkin pyörällä tai vaikka kassarilla. Ei siis voi syyttää pyörää!
Näkyisköhän tässä mun lisäks sitä rataakin
Se mäki...
Golf-kentän maisemia
Oriol Menan pellolta
Ranskaankin päästiin yhtenä päivänä. Rata/radat oli kyllä taas niin hienoja, etten keksi oikeen mitään järkevää sanottavaakaan. Puhumattakaan niistä maisemista! Crossirataa siis kierrettiin oikeen urakalla ja lisäks siellä oli myös sellanen mahtava puronpohja, minkälaista ei kyllä Suomessa ihan heti vastaan tule. Eli siis löytyihän sieltä vähän mantsareittiäkin, jonka löytäminen tosin tuotti ensin mulle ja Jennille pienehköjä ongelmia... Viidakon tähtöset löysivät oman "hieman" haastavamman reitin. Muiden mukaan reitiltä ei voinut eksyä, mutta voihan sitä välillä lajia vaihtaa! Suunnistus on ihan kivaa! Ja sitä paitsi se mistä kuului ajaa näytti selvästikin liian helpolta, niin pitihän sitä keksiä vähän haasteita :D no, meiltä ei sentään loppunut bensa tai hajonnut pyörä, kuten joiltain. Vähän kyllä aiheutettiin ajankulua ja paineita kun eivät heti keksineet missäpäin harrastetaan.
Niitä maisemia... Ja yks kuvaan eksynyt turisti.
Jotkut ne vaan onnistuu kuvissa...
Paljon oli muitakin ajopaikkoja, missä ajettiin. Oli erilaista crossirataa, kovapohjaista hiekkapolkua, extremekivikkoa ja löytyhän sitä mutaakin vielä viimesenä päivänä. Tunteja tuli pyörään paljon ja hyviä neuvoja saatiin etenkin Tarkkalan Markolta ja Silvánin Petteriltä. Ja olihan siellä paljon muitakin neuvonantajia ja ennen kaikkea MM-tason kuskien harjottelua oli hienoa seurata. SuperEnduron ja hallitrialin MM-kisojakin päästiin Barcelonaan katsomaan ja oli kyllä aika hulppeeta menoa. Mukavaa porukkaa oli mukana, asumus oli hienoisesti ahdas, mutta asuttava. Aluksi lämpötila oli kyllä kuin iglussa, mutta tunnelma oli lämmin niin kyllähän siinä parissa päivässä alkoi sulamaan. Alkuun oli sää kylmempää, mut loppua kohden lämpeni. Rusketusraidat tuli valitettavasti vain ranteisiin (hanskan ja hihan väli) kun oli niin tiiviisti kypärä koko ajan päässä. Huoltajat sai jotain ruskeeta naamaansa, oiskohan ollu väriä vai lähteeköhän rusketus suihkussa... 
Kukin tavallaan :)
Jäipähän jotain pestävää... Onneks vika päivä.
Oli hitokseen hyvä reissu ja mie en ees romahtanu!
Antsku-Bantsku
