Burnout

Tämä blogi on erilainen kuin aikaisemmat. Yleensä ollaan aika positiivisin mielin, mutta nyt ryömitään pohjamudissa.

Tällä hetkellä olen aivan loppu. Tämä on ollut todella rankka vuosi. Takana on isoja etappeja niin muussa elämässä kuin ajamisessakin. Kevään reissaaminen ja kiireet ylioppilaskirjoituksineen ja pääsykokeineen alkoivat pikkuhiljaa nakertaa jaksamista. Koko vuodelle tarkoitettu energiavarasto kului loppuun jo alkuvuonna ja lopulta kesälle ei jäänyt mitään. Tänä vuonna on pitänyt onnistua koulussa, kilpailuissa, uudessa työssä, unohtamatta myös halua viettää edes vähän vapaa-aikaa tehden jotain "normaalien" ihmisten asioita, kuten käydä elokuvissa tai rakentaa pihasaunaa. Kevään ja kesän olen ajanut ja harjoitellut jaksamiseni äärirajoilla, joten hommasta on haihtunut kaikki ilo ja hauskuus. Väsymyksen myötä jäljelle on jäänyt pelkkä tasainen puurtaminen jokaisella elämän osa-alueella. Lopultahan kaikki romahtaa jostain päästä ja tässä sitä nyt ollaan. Tämän jokainen on voinut huomata ajamisen osalta viimeisten kilpailujen tuloksista. Vanhaa sanontaa lainaten, olen tainnut polttaa kynttilää molemmista päistä.

Viikonloppuna ajettu Ruotsin EM-kisa oli kuolemanisku itsetunnolle ajamisessa. Alisuoriuduin niin pahasti, etten ole vielä ennen niin tehnytkään. Jo oma ajamiseni ja tulokseni W-Cupissa Hälvälässä masensi minut ennen kilpailua, mutta yritin vielä kerätä kaiken tahdon ja voiman ja lähteä todella yrittämään Ruotsiin. Lopulta viikonloppu päättyi pieniin teknisiin ongelmiin, mutta ei se mieli siitä ollut synkin. Ajaessa luulen puskevani täysillä ja ajavani parhaimmillani, vaikka todellisuus on täysin toista. Ehkä kroppa ja mieli menee niin äärirajoilla ja ilo ja palo puuttuu tekemisestä, niin viimeistä puristusta ja keskittymistä ei tule. Kiitos kuitenkin kaikille siellä kannustaneille ja tukeneille, jokainen hymy ja peukku tuli todella tarpeeseen!

Mutta ei sota yhtä miestä kaipaa, on ollut hienoa nähdä, miten uusia naiskuskeja on kehittynyt Suomessa, näistä esimerkkeinä nyt vaikka Vilma Hälvälässä ja Iina Ruotsissa. Upeaa ajamista molemmilta ja tahto kehittymiseen ja tekemiseen näkyy. Myös Pauliinan sinnikkyys Ruotsissa oli ihailtavaa ja tietenkään ei voi jättää huomioimatta Sannan voittoa. Tässä yhteydessä haluan myös toivottaa kilpasisko Jennille pikaista paranemista!

Tällä hetkellä makaan sohvalla kirjoittamassa blogia, kaikki tavarat edellisestä reissusta purkamatta, jalkojen ja käsien lakkaamattoman säryn takia huonosti nukkuneena ja mietin, että huomenna pitäisi lähteä Tohmajärvelle. Yritän kerätä voimia ja jaksaa vielä kilpailut, jotka olen luvannut ajaa. Toivon, että se onnistuu, vaikeaa se kyllä on. Vasta 19-vuotiaana en halua puhua lopettamisesta, mutta tauko saattaa olla tarpeeseen. Yksi ystäväni ja tukijani sanoi, että olet vielä nuori ja sinulla on aikaa. Tuntuu, että eräs elämänvaihe ajamisessa on tullut sellaisenaan tiensä päähän. Ehkä keskityn välillä enemmän muihin asioihin ja enköhän sitten ennen pitkää taas muista, miksi olen elänyt ja hengittänyt pelkkää enduroa viimeiset vuodet ja palaan takaisin entistä vahvempana. En aio sulkea ovia enkä katoa varikolta mihinkään, olen joka tapauksessa mukana Empun taustajoukoissa.

Kiitos kaikille, jotka jaksoivat lukea. On helpompaa elää tällaisten asioiden kanssa, kun ympärillä olevat ihmiset tietävät, mitä pinnan alla oikeasti hautoo.

Toivottavasti nähdään Tohmajärvellä.

-Ansku

Ruotsi EM (kuva: Ulrika Claeson Månsson)

Hälvälä W-Cup (kuva: DuckWorks)

Lahden SM ja Red Bull Romaniacs!

Heipähei! Johan tässä on viikot ja melkeinpä kuukaudet vierähtänytkin, alkaa olla aika pienelle kertaukselle. Kesän ja helteiden pehmentämänä tämä tulee vähän myöhässä.

Heinäkuun puolessa välissä ajettiin Lahden SM-kisa. Etukäteen oli jo vähän varoiteltu, että kisasta saattaa muodostua suhteellisen rankka ja niin se kyllä olikin. Päivä lähti käyntiin hellelukemissa, katsastusjonossa ja lähtöön työntäessä sai ensimmäiset hiet pintaan. Kisa oli ensimmäiseni (jos Toukokuunajon puolikasta pätkää ei lasketa) B1-luokassa. Alussa meinasi olla aikamoista hartialukkoa ja kisan rankkuus pääsi kyllä itsenikin yllättämään. B-luokka ajoi saman kolme kierrosta kuin A-luokka ja suurin osa siirtymistä mentiin metsässä. Kisaan oli tehty myös EM:istä tuttu tiukka AT-väli, jonka sai ajaa yhtä kovaa kuin pätkät. Omista kaatumisista, virheistä ja hermoiluista johtuen onnistuin hankkimaan itselleni mukavan saldon AT-minuutteja. Samoista kaatuiluista johtuen luulin jo, että muutama luukin murtui ja olin jo jättää leikin kesken. Kuitenkin huolto työnsi takaisin liikkeelle ja savu korvista nousten v**tuuntuneena omiin sekoiluihin jatkoin matkaa ja ajoin kisan maaliin. Hieno saavutus kyllä sinäänsä, sillä todella monella kisa jäi kesken. Muuten kyllä tuloksessa ei ole mitään kehuttavaa :D Enköhän kokeile uudestaan joko Jyväskylässä, Vantaalla tai molemmissa. Täytyy kehua järjestäjiä uskalluksesta tehdä erilainen ja rankempi kilpailu, joihin ei ole Suomessa totuttu (paitsi Jämsässä)! Näitä vaan lisää. Itse voisin lopettaa jäätelön syömisen ja herätä viideltä juoksemaan, kun ei ole vielä niin kuuma.

Lahden jälkeen suunnattiin tällä kertaa Jaskan (ja poikien, kuten hän kutsuu, ja papparyhmän, kuten me kutsumme) huoltoreissulle Red Bull Romanicsiin, josta kotiuduttiin sunnuntaina. Olipahan reissu! Kisa, järjestelyt ja huoltohommat olivat aika erilaisia kun olin odottanut. Kisapäivät starttasivat kuskeilla kuuden jälkeen aamulla ja pyöriä sekä kuskeja huoltaessa vierähti parhaimmillaan iltayhteentoista asti. Ei ihan sitä mitä meille oli markkinoitu, nimittäin etukäteen lupailtiin 3-4 tunnin ajopäiviä ja loppuajan voi käyttää lomailuun. No, eipä se mitään, kyllähän lomailun mielellään vaihtaa hikisiin ja puolikuolleisiin pappoihin ongelmineen :D (älkää loukkaantuko...) Kisa alkoi tiistaina prologilla ja jatkui neljällä maastopäivällä. Meidän "tiimistä" kilpailussa ajoi siis Jaska, Jarkkolan Tommi ja Hovin Jani Bronze-luokassa ja Puotsaaren Juha Silver-luokassa. Prologi meni kaikilta ihan hyvin ja ilman suurempia ongelmia. Ensimmäinen maastopäivä sen sijaan oli kunnon katastrofi kaikille kilpailijoille. Yön ajan oli tullut vettä kaatamalla ja romanialainen savimaaperä ei siitä oikein tykännyt. Kaikki viettivät reitillä suhteellisen kauan aikaa ja loppujen lopuksi kaikilla tuli myöhäraja täyteen. Tosin Bronze-luokassa tuloksen taisi saada vain kourallinen kuljettajia, joten ei ihme. Jaska löysi varikolle ensimmäisenä, noin iltakuuden aikaan. Tämän jälkeen pikkuhiljaa saapui Tommi ja lopulta Jani. Kaikki siis olivat hylkäyksen jälkeen etsineet ensin reittiä metsästä pois ja sitten teitä pitkin varikolle. Viimeisin saapuja oli Juha, joka vaikeampaa reittiä ajaneena oli työntänyt pyörää mäissä tunteja ja tuli varikolle puoli yhdentoista aikaan.

Loput päivät olivat ainakin kuskien kertoman mukaan vähän helpompia ja onneksi päättyivätkin järkevämpään aikaan iltapäivällä. Todella rankka kisa oli kuljettajille, ja ei se helpoin huollollekaan. Kuuleman mukaan reitillä on liu'uttu persmäkeä, valutettu pyörää kyljellään, vedetty, työnnetty, pidetty evästaukoja. Välimatkat huoltojen ja pisteiden välillä olivat todella pitkiä, pari kertaa sai ajaa kaksi tuntia, että pääsi startista päivän huoltoon tai katsojapisteelle. Lopputuloksena voi todeta, että näin huollossa ja katsojana olleena fiilis on kuin Päitsin ajaneena, tai ehkä vähän väsyneempi. Hienoa oli kuitenkin nähdä millainen kisa on kyseessä, ja ainakin Jaskan ja muiden meidän kuskien sanomisten perusteella: "Tänne ei sitten koskaan tulla uudestaan." :D

Seuraavaksi parin ajotreenin kautta kisaillaan Hälvälässä W-Cupia tulevana viikonloppuna, josta lähdetäänkin aikalailla suoraan kohti Ruotsin EM-kisaa seuraavana viikonloppua.

Lämmintä viikkoa kaikille!

-Ansku

Peltotreenejä

 

Jaska prologilla

 

Viime hetken ohjeita

Nelospäivän lähdössä

Huollossa tarvittiin jo uimarengasta pehmusteeksi

Maisemia matkalla huoltoon

Gold-luokan palkintojenjako