Tällä hetkellä olen aivan loppu. Tämä on ollut todella rankka vuosi. Takana on isoja etappeja niin muussa elämässä kuin ajamisessakin. Kevään reissaaminen ja kiireet ylioppilaskirjoituksineen ja pääsykokeineen alkoivat pikkuhiljaa nakertaa jaksamista. Koko vuodelle tarkoitettu energiavarasto kului loppuun jo alkuvuonna ja lopulta kesälle ei jäänyt mitään. Tänä vuonna on pitänyt onnistua koulussa, kilpailuissa, uudessa työssä, unohtamatta myös halua viettää edes vähän vapaa-aikaa tehden jotain "normaalien" ihmisten asioita, kuten käydä elokuvissa tai rakentaa pihasaunaa. Kevään ja kesän olen ajanut ja harjoitellut jaksamiseni äärirajoilla, joten hommasta on haihtunut kaikki ilo ja hauskuus. Väsymyksen myötä jäljelle on jäänyt pelkkä tasainen puurtaminen jokaisella elämän osa-alueella. Lopultahan kaikki romahtaa jostain päästä ja tässä sitä nyt ollaan. Tämän jokainen on voinut huomata ajamisen osalta viimeisten kilpailujen tuloksista. Vanhaa sanontaa lainaten, olen tainnut polttaa kynttilää molemmista päistä.
Viikonloppuna ajettu Ruotsin EM-kisa oli kuolemanisku itsetunnolle ajamisessa. Alisuoriuduin niin pahasti, etten ole vielä ennen niin tehnytkään. Jo oma ajamiseni ja tulokseni W-Cupissa Hälvälässä masensi minut ennen kilpailua, mutta yritin vielä kerätä kaiken tahdon ja voiman ja lähteä todella yrittämään Ruotsiin. Lopulta viikonloppu päättyi pieniin teknisiin ongelmiin, mutta ei se mieli siitä ollut synkin. Ajaessa luulen puskevani täysillä ja ajavani parhaimmillani, vaikka todellisuus on täysin toista. Ehkä kroppa ja mieli menee niin äärirajoilla ja ilo ja palo puuttuu tekemisestä, niin viimeistä puristusta ja keskittymistä ei tule. Kiitos kuitenkin kaikille siellä kannustaneille ja tukeneille, jokainen hymy ja peukku tuli todella tarpeeseen!
Mutta ei sota yhtä miestä kaipaa, on ollut hienoa nähdä, miten uusia naiskuskeja on kehittynyt Suomessa, näistä esimerkkeinä nyt vaikka Vilma Hälvälässä ja Iina Ruotsissa. Upeaa ajamista molemmilta ja tahto kehittymiseen ja tekemiseen näkyy. Myös Pauliinan sinnikkyys Ruotsissa oli ihailtavaa ja tietenkään ei voi jättää huomioimatta Sannan voittoa. Tässä yhteydessä haluan myös toivottaa kilpasisko Jennille pikaista paranemista!
Tällä hetkellä makaan sohvalla kirjoittamassa blogia, kaikki tavarat edellisestä reissusta purkamatta, jalkojen ja käsien lakkaamattoman säryn takia huonosti nukkuneena ja mietin, että huomenna pitäisi lähteä Tohmajärvelle. Yritän kerätä voimia ja jaksaa vielä kilpailut, jotka olen luvannut ajaa. Toivon, että se onnistuu, vaikeaa se kyllä on. Vasta 19-vuotiaana en halua puhua lopettamisesta, mutta tauko saattaa olla tarpeeseen. Yksi ystäväni ja tukijani sanoi, että olet vielä nuori ja sinulla on aikaa. Tuntuu, että eräs elämänvaihe ajamisessa on tullut sellaisenaan tiensä päähän. Ehkä keskityn välillä enemmän muihin asioihin ja enköhän sitten ennen pitkää taas muista, miksi olen elänyt ja hengittänyt pelkkää enduroa viimeiset vuodet ja palaan takaisin entistä vahvempana. En aio sulkea ovia enkä katoa varikolta mihinkään, olen joka tapauksessa mukana Empun taustajoukoissa.
Kiitos kaikille, jotka jaksoivat lukea. On helpompaa elää tällaisten asioiden kanssa, kun ympärillä olevat ihmiset tietävät, mitä pinnan alla oikeasti hautoo.
Toivottavasti nähdään Tohmajärvellä.
-Ansku
Ruotsi EM (kuva: Ulrika Claeson Månsson)
Hälvälä W-Cup (kuva: DuckWorks)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti