Anskun Enskablogi: maaliskuuta 2017

maanantai 27. maaliskuuta 2017

Päitsi 2017 MAALISSA!

Heipsan! Nyt on Päitsi 2017 maalissa ja vielä hyvällä sijoituksella! Näköjään taktiikkana "rennosti ja ilman paineita" toimi ihan hyvin. Ja toiveena mahdollisimman hyvä tuloskin toteutui. Tuloksena siis C1-luokan voitto!!! Ja vielä kahdeksan minuutin erolla toiseksi tulleeseen ja 22 minuutin erolla kolmanteen. C1 oli sentään kisan osallistujamäärältään suurin luokka, siihen starttasi kokonaista 32 kuskia. Eli eipä tässä voi olla kuin tyytyväinen. Kisasta jäi kaiken kaikkiaan hyvä fiilis, kaikki sujui aika ongelmitta ja suurempia murheita ei ollut. Kaaduin kisan aikana kaksi kertaa; heti kakkospätkän alussa heittäydyin puuhun ja tankokin meni vinoon, mutta onneksi ongelma korjaantui heti seuraavassa huollossa... Sitten luonnollisesti nolojen tilanteiden prinsessa pyllähti ojaan viimeisellä pätkällä Malmin lentokentällä.

Tottakai parantamisen varaakin jäi huomattavasti. Olin koko C:ssä 10., mikä isoon osallistujamäärään nähden oli ihan kohtuusuoritus, vaikka esim. nousupiste B-luokkaan jäi parin sijan päähän. Noh, ehkä se on vielä parempi kehittää vauhtia tuolla C-luokan puolella, B-luokassa saattaisi iskeä masennus tulosten puolesta :D

Lauantai-iltana huollossa Latostenmaan Joona kertoi, että nyt on tullut useammat pohjat ja aletaan ajaa luokkavoitosta. Nauroin vaan päälle ja sanoin, että nyt kyllä katoit väärin. Koko lauantai-illan ja sunnuntain pyrin ajamaan mahdollisimman varmasti ja virheettömästi, "ettei nyt vaan sattuis mitään". Sunnuntain pätkien ollessa aika hurjassa kunnossa yritin vain kiertää kaikki mahdolliset ja mahdottomat urat, ettei mitään menisi rikki. Olisi ollut kyllä tosi kurja keskeyttää siinä vaiheessa. Päätavoite kun oli kuitenkin päästä kisa kunnialla maaliin. Kaikki sympatiat niille, jotka joutuivat keskeyttämään, oli syy sitten mikä tahansa!

Vaikka mahdollisuuksia oli huomattavasti tarjolla, en jäänyt muutamaa kertaa lukuun ottamatta mihinkään mäkiin tai reikiin pahemmin kiinni. Lauantai-iltana Marjoniemessä hyppäsi yksi mäki huolella silmille ja kiinnihän siihen jäin. Ja tottakai, tuossa muutaman kilometrin päässä kotoa tutulla Latostenmaan pätkällä ajoin samaa hyväksi todettua linjaa kallionousuun kuin aina ennenkin. Se ei kannattanut, siinä sitten sudittelin liukkaalla kallioportaalla hetken itseäni eteenpäin. Rauhan pätkän mäessä tein ohittaessani kiinnijääneitä vähän omia linjavalintoja, jotka kyllä onneksi osoittautuivat ihan hyväksi. Katsojilla oli varmasti hauskaa, kun potkin ankkatyylillä lisää vauhtia mäen yläpäässä (anteeksi vielä Mika tunteikkaasta karjaisusta mäen loppupäässä... :D).

Maaliin tuloa kyllä himmensi hieman se, että C-luokan tulokset puuttuivat Juustoportin kokoomatauolta lähtien kokonaan. Olisihan se ollut kiva tietää maaliin tullessa, että on voittanut luokkansa. Ja päivän aikana olisi ollut kehittävää/mukavaa tietää, että pitäisikö vauhtia kiristää vai mitä oikein tehdä. Ehkä tähän tulosongelmaan löytyy joskus vielä joku ratkaisu... Tulihan ne tulokset sitten illalla kotisohvalla istuessa, ja kyllähän ne ilahduttivat silloinkin :) Pitihän se kuohispullo sen kunniaksi sitten avata!

En kirjoita tässä nyt mitään MM-luokista, ne tulokset ovat kaikki varmaan jo jostain nähneet. Ja tosiaan, kaikki tulokset löytyvät: https://fin-enduro.com/tulokset/paijanne17/
Jos haluaa katsoa kansallisten luokkien tuloksia (kuten minunkin luokkani), pitää ottaa kohta National Day 1 + Day 2, koska sunnuntain erilliset tulokset ovat siellä väärin tai oikeastaan ne puutuvat kokonaan osalta kuskeja. Ja hei, huimasti onnea kaikille menestyneille ja itsensä ylittäneille ja erityisesti naisille, hyvin vedetty kaikki!! Ja pakko vielä mainita, että kyllä SE-Team pärjäsi hienosti!

Tässä nyt vähän hypitään asiasta toiseen, kun ei tätä osaa oikein järjestyksessäkään kertoa... Multa on nyt monta kertaa kysytty, että oliko rankka reissu. En osaa oikein vieläkään siihen vastata. Tuntui, että yllättävän hyvin jaksoi ajaa ainakin koko lauantain. Sunnuntainakin olin vielä yllättävän virkeä, vaikka olisihan sitä pitänyt vähän kovempaa päästä. Meinasi mennä varmistelun puolelle, kun ei oikein tiennyt tuloksia ja maaliin piti kuitenkin päästä. Niin kuin jo sanoin, sunnuntain loppupäivän pätkät oli aikamoisessa kunnossa... Meidän tiimin nimikkopätkä Kerava ehkä se syvin kurareikä. Mutta ei se mitään! Kasarimeininkiä, Päitsikeli.

Ja sitten vielä suoraan sydämestä; tuhannet kiitokset kaikille kannustajille, jotka olivat jaksaneet MM-luokkien jälkeenkin jäädä kansallisia luokkia katsomaan! Mulla oli myös ihan ykköshuolto, kaikki pelitti juuri niin kuin pitikin ja enpä olisi yksin sitä Päitsiä kiertänyt. Kiitos siis Joona Latostenmaa & Heli Alestalo sekä äippä & iskä. Pro-touhua! :D Ja kaikille muillekin kiitos, ketkä olivat hengessä mukana!

Seuraavaksi väännetään kesärenkaat alle ja suunnataan kohti Portugalin EM-kisaa. Siellä kisaillaan huhtikuun viimeisenä viikonloppuna. Näkemisiin!

-Ansku

Malmilla maalissa

Lauantain startti

Urajärvi (kuva: Sport Image)

Evon huolto

Kärkistensalmen sillalla

Tammijärven lähtö

Juustoportin kokoomatauko

Jussinkorpi (kuva: Timo Savolainen)

Jussinkorpi edelleen

Tunnelmia maalista :)

torstai 23. maaliskuuta 2017

Kohti Päitsiä 2017

Terve! Tässä vielä viimeisiä Päitsivalmisteluja tehdään ja kuten aina, vähän vaiheessa ollaan. Huomenna sitten auton keula kohti Vierumäkeä. Eiköhän ne romppeet siihen mennessä ole kasassa ja pyörä iskussa!

Vielä vähän edellisten viikkojen elämää... Kaksi viikkoa sitten oli Miettisen enduroradalla Pornaisissa Ramirent enduro sprint, johon itsekin tuli osallistuttua. Sää lähenteli jo sitä kuuluisaa "päitsikeliä", lumi suli silmissä ja lopputulos siitä lensi naamalle kunnon roiskeina. Reitti myös kului jonkun verran, mutta ihan ajettavaa pätkää kuitenkin. Koko kisan ajan tuntui että ajo meni todella takkuilevasti ja tulihan sitä heitettyä aika isot lipatkin. Silti lopputuloksena naisten voitto ja C-luokkaan verratessa olisin ollut koko C:n 12. Tällä kertaa meitä naisia oli jopa muutama mukanakin, toiseksi ajoi Esmeralda Vesterinen ja kolmanneksi Vilma Kivenne.

Kiirettä on pitänyt, kun olen tasapainoillut koulun ja ajamisen kesken. Onneksi elämää on helpottanut ajokortti ja auto. Tosin ajettuani autokoulun Jaakon opeissa (joka ei näe eikä tunnista liikennemerkkejä), suoritettuani inssin rimaa hipoen Järvenpäässä (talviset pyöräilijät jäivät huomiotta) ja siirryinkin suoraan Helsingin liikenteeseen. Tässä parin kuukauden aikana olen mm. tullut paloauton takaa-ajamaksi, ajanut ratikkakiskoja väärään suuntaan, eksynyt Järvenpäässä, enkä vielä kertaakaan ole saanut autoa suoraksi parkkiruutuun... Mutta kiire on kiire, virheitä sattuu. Auto on kuitenkin ehjä, minä olen ehjä ja kanssakulkijat ovat ehjiä. Joten näillä puheilla, Päitsi-liikenteessä tavataan!

Ja sitten se Päitsi, joka on kuulemma tänäkin vuonna ihan helppo, kun ei tarvitse edes ajaa yöllä (terveisin Kasari-Jaska). Ensimmäiset kilpailijat starttaavat reitille kello 7.01 lauantai-aamuna ja minä 8.30. Lauantain maalissa ensimmäinen kilpailija on noin klo 19. Sunnuntaina ensimmäiset lähtevät reitille 8.30 ja ovat Helsingissä Malmilla maalissa klo 15.30 jälkeen. Tänä vuonna kyseessä on oikein MM-osakilpailu ja reitillä nähdäänkin myös ulkomaista väriä. Itse olen lähdössä ajamaan hyvällä ja rennolla fiiliksellä, enkä aio ottaa paineita mistään. Viime yrittämällä pyörän hajoaminen sekoitti systeemit ja tällä kertaa tottakai yritän päästä kierroksen ympäri ja plussaa olisi, jos sieltä joku kohtuullinen tuloskin tulisi. Toivottavasti mahdollisimman moni jaksaisi jäädä kannustamaan vielä MM-luokkien jälkeenkin! Lisää tietoa Päitsistä löytyy mm: www.xracing.fi , https://www.paijanne-enduro.fi/

Reitin varrella nähdään!

-Ansku

Karvainen mekaanikko

Ramirent Sprint (Kuva: Jani Hovi / Xracing)

Pyörä ainakin melkein valmiina Päitsille!

Vähän tavaraa tulossa mukaan

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Jämsän ja Riihimäen SM

Pitkästä aikaa! Tänä vuonna on jo paljon ehtinyt tapahtua. Lihaksia on grillattu ja hermoja lepuutettu Domikaanisen Tasavallan lämmössä. Vähän on kelkkaakin käskytetty Pyhätunturin talvimaisemissa (viimeksi mukanani oli sukset joita ei tarvitse voidella, tällä kertaa oli sukset joilla ei tarvitse hiihtää...). Vitsi vitsi, kovasti on kuntoa yritetty kohottaa ja ajotuntejakin on mukavasti Yamahaan kertynyt vuodenvaihteen jälkeen. Omaksi iloksi ja muiden kauhuksi sain suoritettua myös ajokortin itselleni. Takana jo kuukausi ilman kolhuja ja henkilövahinkoja! Juhlakausi korkattiin pienesti uudelleen 18v. synttäreiden yhteydessä, mutta sitten se korkki laitettiinkin jo kiinni, jotta saadaan kisakausi kunnialla käyntiin. Ylimääräisen vapaa-ajan ongelmia ei ole myöskään ollut. Ajamassa on aikalailla kaikki aika mennyt ja lopun edestä olen pakertanut muun muassa alkaneiden YO-kirjoitusten kanssa, jotka aloittelen tänä keväänä, jatkan syksyllä ja viimeistelen keväällä 2018.

Ja se menneestä! Kahdet kisatkin on jo tänä vuonna minulla ehtinyt olla, Riihimäen ja Jämsän SM:ät. Riihimäellä oli mukava reitti, kuten syksylläkin. A- ja B-luokille se oli siis SM-osakilpailu, mutta myös C- ja D-luokkien kuskit pääsivät kisaan mukaan. Mulla ensimmäinen kierros meni aikalailla enkelinkuvia tehdessä, tuli kaatuiltua ihan liikaa. Toisella kierroksella yritin olla kaatumatta, joten sehän meni sitten ihan varmisteluksi. D-luokassa tuli tietysti voitto, olinhan ainoa osanottaja :D C-luokan aikoihin verrattuna olis kyllä pitänyt ajaa paremmin. Kisasta jäi vähän pettynyt fiilis, kun ei oikeen se hyvä ajo kohdalleen löytynyt. No, sama se oli Empullakin. Kommentti kuuluttajalle kisan maalissa oli: "Tää kisa on kyllä mennyt ihan päin v***ua".

Jämsää edeltävällä viikolla koitin saada palettia kasaan seuraavan viikonlopun kisaa ajatellen. Pyöräkin ehti aiheuttaa pientä päänvaivaa ja ajankulua juuri kisaa edeltävällä ajokerralla. Pieni pelko jäi persiiseen, että toimiihan se nyt varmasti kisassa... Onneksi auttava käsi tarjosi "värikkäitä" ja hyödyllisiä neuvoja, joista tuntui olevan apua Jämsän kisassa. Myös Jämsässä oli tosi mahtava reitti, kivat ja vahdikkaat pätkät sekä maastosiirtymät tekivät kisasta oikein mukavan. A- ja B-luokat ajoivat taasen SM:ää ja pääsivät myös ajamaan viimeisen kierroksen pimeässä. Mun osalta kisa oli paljon parempi kuin edellinen viikonloppu! Ajaminen sujui jo mallikaammin ja sijoitus oli C1-luokassa viides 17:sta kuskista. Eli ihan hyvin siis! Koko C:ssä olin 21. 64. kuskista, joten ihan suht. tyytyväinen voi olla. Tästä sitten vaan suunta ylöspäin. C-luokka ajoi siis aamupäivällä, ja tulinkin Empulle kertoneeksi ennen iltapäivän kisaa, että huonompi sijoitus ei sitten saa olla. Ja niinhän se ajoi itsensä myös luokkansa viitoseksi ja yleiskilpailun kymmenenneksi, joka oli tosi hyvä sijoitus kovatasoisessa kisassa! Tuloksia molemmista kisoista löytyy perinteisesti: www.kalkku.fi

Nyt vaan kowaa reeniä ja hänää!

-Ansku