Anskun Enskablogi: Enduroa ja kommelluksia Italiassa!

Nonii! Paljon on tapahtunut torstain jälkeen! Pistetään pienellä pikakelauksella sieltä tähän päivään. Perjantaina plutailtiin pitkin makeita puronpohjia, joissa vaikeusastetta riitti välillä enemmän ja välillä vähemmän. Suomessa jos tollasta mentäis niin varmasti olis jo joku ekoihminen kieltämässä vesistöleikit. Iltapäivällä päästiin vielä extremelle, joka kyllä lievästi ujostutti mua, en millään ois meinannu uskaltaa niitä tukkeja hypellä. Jenni vetäs hienosti tukkeja niin ku äijät! Se ajaa nyt kyllä tosi hyvin ja on hienossa vireessä. Mää sitten porskuttelen perässä :) ei auta kun huumorilla mennä! Tässä odottelen jotain suurta rohkaistumista, ehkä rohkaisuryyppy auttais? Tai pari. Tai kolme :) Kivasti saatiin vielä perjantai-iltana lisäporukkaa mukaan, kun Kärkkäisen Sanna ja Jämpsän pojat olivat tulleet non-stoppina Tallinna-Perugia kuskia lennossa vaihtaen. Lauantaina mentiin vähän kauemmas leiripaikasta ajamaan peltopätkää ja puronpohja löytys sieltäkin. Hiano paikka taas. Vikalla kellotuskierroksella mulla lähti vähän pelit alta ja luiskahdin aitatolppaa päin. Siitä seurauksena komee musta muhkura polvessa. Eipä siinä mitään, homma jatkui taas maanantaina.

Lauantai-iltana vähän oli taas epäonnea matkassa. Kauppakeskuksen pankkiautomaatti pimeni ja söi Zaskan pankkikortin. Servizio paikalle olis saatu vasta tiistaina, joten kortti mykäksi. Onneksi ei ollut ainokainen kortti. Sunnuntaina vapaapäivä ja vähän lisää epäonnea. Saatiin kämpän lämmityksen termostaatti pimeeksi ja siihenkin siis servizio vasta tiistaina. Eikun takapihalta omenapuun oksia ja puuhella lämpeämään! Siinä sitä sitten pyykättyä vaatevuorta kuivateltiin hellan kupeessa. Ajosaappaatkin lämmitteli ensin hellan päällä, mutta sitten kuminkärtsä oli sen verran tainnuttava että oli tyydyttävä hitaampaan kuivatteluun.

Maanantaina taas ajamaan. Päästiin sellaseen johonki entiseen kivilouhokseen, jonka jälkeen vielä vähän vuoristosafarille. Oli ihan hemmetin kylmä päivä, ihan piti pistää pitkät kalsarit niin kuin kotosuomessa. Missä on lämmin Italian kevätaurinko?!? Sniff. Siitä sitten karautettiin suoraan kisapaikalle Rietiin. Matkalla ois ollu kiljuva nälkäkin mut mikään ei meinannu olla auki ja mukana oli vaan patonki jolla olis voinu kalauttaa jonku hengiltä. Pieniä mutkia matkassa niin kun olis voinut tältä porukalta odottaakin. Majapaikalle saavuttaessa ei ketään missään ja kaikki pimeenä. Siinä sitten soiteltiin ympäriinsä a'la italian english, mutta lopulta saatiin jonkun sortin Italian-versio Serranon perheestä paikalle ja homma alkoi luistaa... Melkein. Just kun saatiin kamat paikoilleen, lasi kouraan ja huokaistiin, niin räks. Sähköt meni koko talosta. Ja taas soitellaan, tunti venaillaan ja lopulta samat Serranot paikalle ja vastoin meidän ennakko-odotuksia ongelma ratkesi. Meidän sähkömies ja hänen apurinsa olivat löytäneet pääkeskuksen, mutta se tais olla väärä versio tai naapurin. By the way! Meidän naapuri on fransiskaanimunkki-luostari, eipä niillä taida sähköä ollakaan...

Tänään kierreltiin katsomassa paddock, pari enskatestiä ja yks rossipätkä. Tosin ihan oikeesti ei vielä pätkiä päästy kävelemään läpi kun merkkaus oli vielä aika vajavaista, mutta toivon mukaan jo huomenna pääsisi marssimaan. Aikas hulppea korkeusero oli kummankin enskatestin lähdön ja maalin välillä, katotaan mitä sieltä paljastuu kun lähdetään kävelemään.

Lämpimiä päiviä odotellessa!

Ansku :)