Ilmassahan oli tietenkin suurta urheilujuhlan tuntua, toisilla... Mullakin kyllä siihen asti, kunnes pyörä piti potkasta käyntiin lähtökarsinassa. Aina varma Yamaha teki mulle oharit! Eipä sitten lähtenytkään käyntiin... TULPPA MENI! Siinä sitten pikanen tulpanvaihto, kiitos isukille ja Jäntin Ollille kenen "käsilaukusta" se tulppa löytyi! Meinas vähän pumppu hakata ja vielä lähtöviivallakin kädet tärisi ihan vaan siitä ihmetyksestä, että kerkesinpä kumminkin. Kisa meni ihan ok, vähän meinas vaan käpälät puutua. Etukäteen olin miettiny, että olis hienoo ajaa kympin sakkiin, kun oli niin paljon naisia. Sit kun olin yheksäs niin en ollu kuitenkaa tyytyväinen! Lauantaina sit vielä ohjelmassa loppujenkin lähtöjen katteleminen ja huollossa oleminen. Iskäkin kävi kokeilemassa ajamista pari kierrosta, mutta niin se loppu laulu kotaristakin. Päivän sana tais olla tulppa, koska se siitä kotaristakin tais mennä? Tosin alkuperästä vikaa ei oo vieläkään selvinnyt, sellasia ne kotarit on ;)
Sunnuntaina uudestaan harrastelija-lähtöön. Tuli aika hyvä lähtö, mut joku rontti kilkkas kylkeen... Pienin rodeomaisin show-elkein eteenpäin, mutta pystyssä pysyttiin. Jäi kokolailla hyvä fiilis, jaksoin ajaa kaks tuntia kunnialla maaliin enkä ollut edes viimenen (81/124). Mitä tästä opimme: vähän kuntoa kasvattamaan, ettei mee ihan velttona paria vikaa kierrosta :) Ja mitäs muuta opin... Juomarepusta juominen on vaikeeta, koska meinaan tukehtua samaan aikaan kun happea ei saa. Joku viisaampi sanoi, että "nenä"... Mutku siel on hiekkaa!! Ekan kerran ajoin repäreittenkin kanssa, enkä osannu sitäkään ottaa pois. Hyvin meni siis! Blondi oppii hitaasti mutta varmasti.
Maanantaina oli ansaittu lepopäivä ja tiistaina käväsin kurvailemassa pari erää Tuusulan Moottorikerhon sarjacrosseissa. On se hauskaa toi ajaminen! Lauantaina sitten Lappeenrantaan motorossikisoihin räpeltämään. Siellä sitä suosikkimateriaalia riittää, pehmeetä hiekkaa... Noo sinne sekaan vaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti