Tere! Viikonloppu Virossa alkaa olla lopuillaan. Perjantai-iltana tultiin laivalla yli (taas viimesenä laivaan), se alkaa olla jo meidän porukan erikoisosaamista! Mutta ME sentään ehittiin laivaan, villi huhu kertoo että kaikki eivät ehtineet... Lauantaina käytiin Kosessa ajamassa rossiradalla. Oli ihan hieno rata, paikotellen kivinen mut kyllä siellä ajeli. Ainakaan ei ollut ruuhkaa radalla, meidän lisäks tais olla kolme kuskia samaan aikaan. Ja kympillä kaks, ihan käypänen hinta. Illalla ajeltiin kattomaan seuraavan päivän kisarataa Vilaskissa. Laiskana katottiin niin vähän, että taidettiin nähdä se ainoo ei-niin-pehmeä osuus radasta. No hyvä näin, muuten olisin ihmetellyt koko illan että kuinka siitä selvitään. Ja siitä Otepään hiihtoparatiisiin yöks. Kerroin sujuvasti englanniks oikeesti sujuvaa englantia puhuneelle respan sedälle, joka kysy että mitä aiotte tehdä täällä, että menen crosscountry-kisoihin... Tajusin vasta jälkeenpäin, että perhana, sehän tarkottaa maastohiihtoa. Missäköhän se aatteli mun hiihtävän, nimittäin ei täällä kyllä lunta ole. Mun paidassa luki kyllä Yamaha, mut onhan niitä perämoottoreitakin niin ehkä se aatteli vesihiihtoa...
Sunnuntaina siis CC-kisoihin Vilaskiin. Tällä kertaa oli oikein naistenluokkakin, missä mukana muutama kuskikin. Jo lähtökarsinasta viivalle ajettaessa pölypilvi oli aikas mahtava. Lähtö tapahtui taas kahdessa osassa, vetomiehet ensin ja muut pari minuuttia perään. Jos jos ette siitä jo arvanneet, minä en ollut siinä vetomiesten lähdössä... Mutta ekassa rivissä omassani kuitenkin. Lähtöviivalla jutustelin jo virolaisen kilpasiskon kanssa, joka kertoi että takaosa reitistä on TOSI pehmeää. Ja juuri ennen kisaa myös kuulin, että siellä on vielä joku jäinen takasuora. Noh, eipä siinä hirveesti paniikkia kerennyt perustaa, pari mielikuvaa kyllä kävi jo mielessä. Lähtö koitti... Ja arvatkaa mitä?! Otin HOLET!! Ekan mutkan jälkeen kyllä totuus jo paljastui. Sieltähän sitä pyörää sitte alko syöttää ohi. No ei mitään, ekan kiekan ajoin naisissa ensimmäisenä, mutta sitten Nummelan Anu tuli ohi. Pari kertaa kisan aikana kävi kyllä mielessä, että voi hohhoh, olikohan tää varmasti sitä miten halusin sunnuntaipäiväni viettää. Muutamaan otteeseen laitoin vaan kaasun pohjaan ja toivoin hiljaa mielessäni ettei ratsu heitä mua selästä... Kerran kyllä muksahdin sisämutkaan, mutta pyörä ylös ja matka jatkuu. Taisin siinä sivussa vähän älähtää/kiroilla, jota paikalliset tais luulla avunpyynnöks ja lähtivät jo juoksemaan mua kohti. Täytyy kyllä sanoa, etten oo varsinainen pehmeen hiekan spesialisti... Täytyy kyllä harkita josko sais joltain kokeneemmalta muutaman arvokkaan vinkin asiaan. Tähän asti se pehmee hiekka on useammin tarkottanu mulle aurinkotuolia ja bikineitä...
Muttei haittaa! Oli tosi hauskaa! Eikun harjottelemaan lisää, ja hei, olinhan sentään naistenluokan toinen! Enkä ees mitenkään koko kisassa ihan viimesiä. Kotiin siis tuliaisena pokaali ja vähän muitakin tarvikkeita. Hyvä minä! Ja niistä tarvikkeista... Oikein kaksi isoa muovikassillista kaikenlaista hyödyllistä tavaraa tuli, kuten löylykauha, kaks autolaturia, pikeepaita, buffi, spagettia, neljä pussillista erilaisia taikinapohjia (pizza, pannukakku, torttu jne.). Haluiskohan joku tulla mun kanssa illalliselle? Tostahan se jo syntyis ja saunaankin näköjään pääsis kun uus kauhakin tuli. Voisin pukea sen Valvoline-pikeepaidan ja buffin ja tarkemmin ajateltuna niitten lisäks kyllä jotain muutakin...
Posted with Blogsy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti