Anskun Enskablogi: Päitsiltä etelään päin!

Hola! Terveisiä Espanjan auringon alta! Nyt on Päitsitunnelmat jätetty koti-Suomeen ja reenaillaan Portugalin ensimmäistä EM-kisaa varten. Päädyttiin tänne Ranskan kautta, missä käytiin jo enemmän tai vähemmän hyvällä menestyksellä ajamassa parissa paikassa. Ranskassa ajaminen meinasi tällä kertaa tuottaa vähän päänvaivaa. Edellisen kerran jälkeen oli jo muutama paikka tiedossa, joista selvisikin, että suurin osa oli mennyt kiinni... Vuodessa ehtii tapahtua paljon! Eli ensimmäisen ajopäivän saldo oli: 10 min ajoa pyörässä, maaseutukierros Etelä-Ranskassa ja koira täynnä punkkeja. Hyvin meni siis. Tosiaan spanielimme Peppi pääsi tällä kertaa reissuun mukaan.

Toisena päivänä otettiin riski ja lähdettiin vielä katsomaan yksi peltorata, joka oli yllätys yllätys suljettu. Seurauksena se, että ylitettiin yhdistelmällä Sprinter + peräkärry virtaava puro.

Ja sitten kun tie oli niin kapea että hosuttiin jo puunoksia ulos hytin puolelta, niin Jaska kysyy että otetaanko oikotie. Siinä vaahteranlehti suunpielessä ja tammenterho korvassa ajattelin, että mikäs siinä. Antaa mennä vaan. Kyllä me sieltäkin metsästä pois päästiin. Ja itseasiassa lopulta päädyttiin oikeen hyvään ajopaikkaan ja saatiin vihdoin niitä tuntejakin pyörään!

Seuraavana päivänä mentiin oikeen viralliselle rossiradalle. Jonkun innokkaan rossarin mielestä rata olisi ollut aivan mahtava, mutta meitsille hyppyjä meinas olla vähän liikaa. Oli tulla alemmuuskompleksi, kun kaverit linkutti muutaman metrin korkeudessa yli eikä ohi. "Mutta pelko pois", sanoi pena crossiradalla.

Sitten kohti Espanjaa! Lähtö aamulla kukonlaulun aikaan ja silmät ristissä bensikselle hakemaan ihana aamukahvi ja take-away leivonnainen. Päästiin takaisin autoon, laskin leivoskassin auton lattialle ja mitä kävikään. Se rakas spanielimme nousi uteliaana istumaan ja aivasti kassiin. Nautinnollista. Loppupäivä kului monelle suomalaisellekin tutulla "golf-kentällä" ajaen. Edelleen tosi makee paikka. Saatiin hyvin neuvoja niin pyörän kuin ajamisenkin suhteen, kiitos Rannar! Jaakkokin korkkasi ajokautensa jo entuudestaan tutulla tavalla eli ajoi puuhun. Mielestään sai suuret vammat, mutta kun suurennuslasilla katsottiin niin saattoi siinä olla joku pieni punainen pilkku. Jaska on kyllä muutenkin edelleen suuri riski ajokaverina, koska eväät loppuu aina kesken.

Tänään taas lisää ajoa, rehellisesti sanottuna vielä aika vaikeelta tää kesähomma tuntuu. Meinaa mennä pelkäksi kampeamiseksi koko touhu, rentoutta pitäisi löytyä lisää. Mutta kaipa se siitä lähtee sujumaan! Tänään muutettiin myös kämpälle, josta löydettiin yllätykseksemme oikeen uima-allas ja peräti suht lämmintä vettä. Talviturkki jäi vielä tänään heittämättä, mutta ehkä huomisten ajojen jälkeen teen jonkun ilmavan hypyn uima-altaaseen.

Nyt pitää koputtaa puuta, mutta ihme ja kumma: Mersu on vielä ehjä. Jarrun merkkivalo palaa kyllä, mutta no worries. Jaskalla oli kyllä asiaan selitys, sähkövika. Sepä se. Eli Mikke ja Juha, voitte nukkua yönne rauhassa! Pyörät on turvassa.

-Ansku