Anskun Enskablogi: Päitsi ja Italian EM

Terve! Nyt pikakelauksena vielä Päitsi-kuulumiset: Sen verran v*#%ttaa vieläkin ettei pysty pitkään kerrontaan :D jo valmisteluvaiheessa kaikki lähti sikäli päin persausta, että tulin paria viikkoa ennen Päitsiä kovaan flunssaan ja se kaatoi mut punkanpohjalle. Mulla näyttäis olevan joku taipumus keräillä kaikki taudit justiin huonoon aikaan ja yleisesti näköjään koko ajan. Viallinen yksilö. Siinä jäi sitten Sysmän LadyCuppikin ajamatta ja jos olisin jotain muuta ku blondi niin olisin varmaan älynnyt pysyä sieltä Päitsiltäkin poissa ja parannella flunssan kunnolla pois! Niin kauan olin kuitenki kisaa oottanu että pitihän se lähteä! Sitten alkoki jo se alamäki... Ainoo onnenhetki tais olla se ku pyörä sentään lähti ilosesti käyntiin! Ja sitä ennen olinkin jo riehunut lahjakkaasti pikku pilkkihaalareissani kokoa XXL ja pyyhkiny jo suljetusta varikosta lähtien mennessäni kaikki irtonaiset osat pyörästä (lue: kissansilmä, äänitorvi). Sitten onnelliset kaksi kilometriä lähdöstä ja PAM! Koneet seis. Tähän jo selvennykseksi että kisan jälkeen moottorin avattuamme selvisi, että runkolaakeri oli mennyt ja päivän mittaan rikkonut oikeastaan kaiken muunkin... Hirveällä vaivalla pyörä käyntiin ja siitä eteenpäin sellasella sirkkelin kuulosella kilistimellä, mikä kuulosti Finnairilta kun laski kaasua. Siinä tipat jääty linssiin kun rymistelin mennä kohti Vesivehmaata. Ihme kyllä pätkä läpi ja sen jälkeen huollossa lisäiltiin öljyä niin että olis voinut sen jälkeen siirtymillä savumerkkejä lähetellä, sen verras tuprusi tavaraa pakoputkesta. Pää sekasin ja tunnelma pilalla kohti uusia pätkiä. Sovittiin, että niin kauan kun pyörä käy ja kukkuu niin eteenpäin. Siinä vaan kävi niin että kun siirtymiä joutu ajelemaan viittä-kuuttakymppiä niin huoltoaikaa ei oikeastaan jäänyt ja kuski jäi huoltamatta. Kyllähän siinä sitten iltaa kohti alkoi jo voimat hiipumaan ja pimeet pätkätki tuli jo aika pian vastaan. Iltatauolle asti ajoin ja pyöränkin työnsin varikkoon, mutta siinä sitten selvis että aika oli ylittyny neljällä minuutilla. Kuski oli kuitti ja naama oli kuin nyrkkeilymatsin jäljiltä, räkä jäätyny nenän alle ja ylähuuli oli kuin botoxia pumpattu täyteen! Silmätkin meinas jo umpeen turvota. Sunnuntaina siis olisin saanut jatkaa, mutta tulosta en olisi saanut, joten tein kurjan päätöksen että kotiin avamaan kone ja keräämään voimia! Ja eikun ens vuonna uudestaan!

Nyt siis ollaan matkalla kohti Italiaa, missä EM-kisat 11.-12.4. Matkan varrella mennään Moottoriliiton valmennusleirille ja varmaan muuallekkin ajelemaan. Paljon on suomalaisia lähdössä kisaan mukaan, meitäkin tässä autossa 3 x Karikuusi ja yks Helanteri lisättynä Pölläsen Samin kisapelillä. Matkaa tehdään junalla eli rintterillä ja peräkärryllä. Pientä uskonpuutetta on ilmassa näitä omia ajotaitojakin kohtaan Päitsin jälkitunnelmissa, mutta kyllä tässä koitetaan nyt tunnelmaa kerätä! Ja ajattelin kuitenkin EM:ään ittekin startata, katotaan sitten mihin asti pääsee! Tavoitteena tällä kertaa pääsy ensimmäiselle pätkälle :) kaikki sen jälkeen on plussaa.

Eiköhän tää tästä! Nyt mielessä auringonpaiste, pizza ja vähän jätskikin. Ja tietty hienot ajomestat :) eiköhän joku oo sinne mulle hienon liuskekivimäen jättäny selätettäväks! Kirjottelen kuulumisia aina kun kerkeen ja aina kun sattuu ja tapahtuu. Eli meidän porukan tietäen uutisia riittää.

With Love, Ansku <3

Ps. Vielä Päitsi-lisäys! Tuhannet kiitokset Vilma, Tommi, Vesa, Sanna, Ville, Mamma och Pappa ja kaikki ne kannustajat jotka jaksoi odottaa mua siellä reitin varrella!!! Jospa ens vuonna en pettäis odotuksia, ainakaan omiani :) ja osanottoj tulevalle Italia-huollolle! Mun kanssa voi aina sattua ja tapahtua :) ja hei onnea Empulle! Jätkä repäs ittensä kolmanneks U20:ssä Päitsillä :)