Taas ollaan takasin Suomessa ja Viron kahinat takanapäin. Aamukaheksalta lähettiin laivasta kohti Rakvereä TOSI virkeenä muutaman tunnin bilelaivassa nukuttujen yöunien jälkeen. Enkä ees ollut ite juhlimassa vaan jotku äänekkäät bilettäjät riehu seinän takana ja käytävällä koko yön. Kisapaikalle ei paljon opasteita ollut, mutta perille päästiin. Pakkasta -11 eli melkein kesä verrattuna viime viikonlopun Sikalenkin pakkaslukemiin. Virossa oli peräti vähän enemmän lunta kun Suomessa. Rakas isukkikin katos aamulla jonnekkin vissiin rataan tutustumaan autonavaimet mukanaan, niin siinä sitten värjöteltiin auton edessä... Pienen hermojen menetyksen jälkeen sain kumminki ajokamat päälle ja ponderin kiinni ennen kun piti lähtee viivalle.
Siinä sitten oltiin samalla viivalla Leokin kanssa. No, ei ihan, se oli ekassa rivissä ja mä kolme riviä taaempana. Eka rivi siitä jo lähtikin sitten pari minuuttia ennen meitä vähän hitaampia :) Ja mun lähtö sitten menikin kirjaimellisesti lähes päin peppua, nimittäin Hondan peppua. Pyörä lähti hienosti käyntiin, mutta stumppasinkin sen sitten siihen edessä olevan Hondan takaluukkuun ku se ei lähteny käyntiin. Siitä kuitenkin reippaasti liikkeelle ja rataa kiertämään. Rata oli leveetä crossiradan tyylistä baanaa ja muutama hyppyrikin oli mahtunut mukaan. Siellä oli kyl välillä aikas yllättäviä poteroita, kun yhtäkkiä huomas että maa hävis pyörän alta. Mutta sainpahan ainakin Yamahan ilmaan. Tokalla kierroksella sieltä sitten alkokin syöttää kahta puolta ohi vähän kiireellisempiä tapauksia. Hetken jo luulin et tässähän mennään ihan reippaasti, kunnes joku hätäsempi sujahti parissa sekunnissa pois näkökentästä. Aattelin että nythän tää on ohi, kunnes katoin kelloon maaliviivalla ja vikalle kierrokselle vielä lähettiin kun aikaa oli jäljellä yheksän sekuntia! No, lopputulos omassa luokassa vast 23. eli kyl toiseks vika... Mut eipä ollu muita naisia ajamassa eikä ees naistenluokkaa. Muista luokista jäi kyllä jokunen taakse. Hyvä harkka se silti oli, ens kerralla kovempaa! Kiva reitti, mahtava kokemus.
Ja hitoksee... Mie en ees romahtanu!
Ansku
Kestvuskross Mõedaka lähtöfiiliksiä
Sikalenkin tunnelmia :)
Posted with Blogsy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti